Sota ei ole eettistä toimintaa. Sen lopputulo on aina äärimmäisen epäoikeudenmukainen. Sota on suuri vääryys kuolleille, vammautuneille ja kotinsa menettäneille. Varsinkin silloin, kun se osapuoli voittaa, jonka katsotaan aloittaneen sodan, lopputulos on hirveä vääryys koko hävinneen maan yhteiskunnalle.
Talvisodan rauha oli täysin epäoikeudenmukainen. Silti talvisota vähän väliä rinnastetaan Ukrainan sotaan, ja samaan hengenvetoon vaaditaan oikeudenmukaista rauhaa, jossa Ukraina ei luovu alueistaan ja Venäjä maksaa sille sotakorvauksia.
Mitä tällä rinnastuksella oikein halutaan sanoa? Ollaanko sitä mieltä, että Suomen olisi talvisodan rauhanneuvotteluissa täytynyt pitää ehdottomasti kiinni Karjalasta ja vaatia Neuvostoliittoa lupaamaan maksaa sotakorvauksia vaurioituneesta omaisuudesta?
Voi vain kuvitella, mitä tällaisesta tinkimättömyyslinjasta olisi seurannut: sota olisi jatkunut, valtava määrä suomalaisia olisi kuollut, lisää alueita menetetty ja tynkä-Suomi olisi siirtynyt täydellisesti Neuvostoliiton vaikutuspiiriin.
Rauhanneuvotteluissa heikompi osapuoli ei voi koskaan saada oikeudenmukaista tulosta vaan ainoastaan huonoista vaihtoehdoista vähiten huonon.
Olli Tammilehto
Turku