Soccaan eli kikherneohukaiseen ei voi olla törmäämättä Nizzassa, onhan ehdottomasti käytävä vanhankaupungin torilla ja koluttava viereistä ahdasta kävelykatujen labyrinttia ristiin rastiin.
Thérésan mainokset ja eksoottinen kuva Cours Saleyalla näkyvät kauas, niin myös hänen kauneutensa ja vilkas temperamenttinsa. Pikimustat silmänsä ovat vahvasti meikatut ja pikimustat hiukset komealla nutturalla.
Hän sanoo olleensa paikalla jo 120 vuotta, mitä on vaikea uskoa. Soccan ansiota tuo nuoruus, ajattelen. Mutta makea nauru antaa ymmärtää, ettei se ehkä ole ihan totta... Käsin maalatussa kyltissä lukee että yritys on perustettu 1925. Socca höyryää joka päivä, paitsi maanantaina, puoli kahteen, jolloin tori on tyhjentynyt.
Sormin syötävää
Socca oli alunperin köyhien ruokaa, niin kuin napolilainen pizzakin. Muistona tältä ajalta: suolainen herkku, entinen arkiruoka, on ehdottomasti syötävä sormin!
Thérésa paistaa soccansa asiakkaiden nähden tynnyrin hiilivalkealla, laakealla pyöreällä pellillä ja leikkaa siitä suuria kappaleita.
Ei kaukanakaan, sokkeloisen vanhan kaupungin reunalta löytyy muita soccapaikkoja. 2 rue Miralhetti, tämäkin liike jo toisessa sukupolvessa. Paikka on auki koko päivän ja illan, samoin kuin läheisessä 10-13 rue Collet'n kulmassa Lou Pilha Levan vanha putiikki. Lettu on täällä tavattoman ohut, maukas ja rapea. Ja kadulla seisovat puupöydät ja penkit kolhiintuneet, mikä on erityisen arvokasta.
Viehättävää rapistunutta italialaista kaupunginosaa nimittäin ehostetaan vinhaa vauhtia salonkikelpoiseksi ja kujat täyttyvät toinen toistaan turhemmista rihkamakaupoista, joissa turistit parveilevat.
Soccaa mutustellessa voi nauttia talojen keltaisista oransseista ja punaisista sävyistä ja vihreistä ikkunaluukuista. Kun nostaa katseensa ylös, näkee kukkaruukkujen edessä kuivuvaa pyykkiä. Katutasossa kaikki mahdolliset pinnat on tuherrettu täyteen graffiteja, ja on kamppailtava hyväksyäkö vai ei.
Nyt jaksaa hyvin kiivetä portaat viereiselle kukkulalle, mistä on huikea näköala yli kaupungin ja yli kimaltavan meren. Siellä on myös vanha hautausmaa valkeine marmoripatsaineen.
Socca on mainio lounas, soveltuu hyvin uuniin kuin kesämökillekin muurinpohjalla paistettavaksi ja on todella helppo, ei tarvita muuta kuin kikhernejauhoa, vettä ja ripaus öljyä. Ohukaista ei käännetä. Sopii myös diabeetikoille.
Socca
1/2 l vettä
2 rkl oliiviöljyä
250 g kikhernejauhoa
suolaa
valkopippuria
Mittaa kulhoon vesi ja oliiviöljy. Siivilöi siihen kikhernejauho rivakasti vispaten, ettei jää kokkareita. Lisää suolaa ja valkopippuria.
Taikinan tulee olla melko juoksevaa. Kaada kahden millimetrin paksuinen kerros tasaisesti hyvin öljytylle muurinpohjalle, pannulle tai pellille ja kypsennä kunnes pinta alkaa ruskistua. Reunat saavat mustua hieman.
Voit tehdä sen myös sähköuunissa, 300 asteessa noin kuusi minuuttia. Tai grillissä: kuumenna uuni hyvin, aseta pelti aivan grillin alle ja sytytä grilli.
Pelti tai pannu tulee kuumentaa etukäteen!
Puhkaise haarukalla paistamisen aikana nousseet kupurat, leikkaa socca paloiksi ja huiskauta vielä - mielellään reilusti - jauhettua valkopippuria ja tarjoa kuumana.