Whistler Kyösti Sutelalla on pitkät housut jalassa, ja siitä voi päätellä, ettei neljännesvuosisata kisakaupungissa ole vielä tehnyt suomalaisesta kanadalaista. Pesunkestävä kanukki kulkee shortsit jalassa pakkasellakin, saati sitten Whistlerin varaslähdön ottaneessa keväässä.
Harmaantunutta herrasmiestä hymyilyttää.
"Niinhän ne aika monet kulkevat", hän sanoo.
Shortsien sijaan Sutelalla on yllään smurffinsininen kuoritakki ja tummansiniset housut. Tunnistamisen helpottamiseksi hän on vetänyt päähänsä Suomen olympiajoukkueen pipon, ja hyvä niin. Whistlerissä smurffitakit vilisevät silmissä.
Oulusta vuonna 1979 Kanadaan lähtenyt Sutela on yksi niistä 24 000 vapaaehtoisesta, jotka pitävät huolta siitä, että Vancouver 2010 -sirkus pyörii. Mies on smurffi-armeijan palveluksessa.
Palkaksi Sutela saa kerran elämässä kohdalle osuvan kokemuksen. Once in a lifetime experience. Ja tietysti sen smurffiasun.
"Kisoja on odotettu kovasti. Jäin vuosi sitten eläkkeelle, juuri ajoissa tätä varten", hän selittää.
Host - isäntä
Sutela on auttanut Suomen olympiakomiteaa pienissä kisa-asioissa jo parin vuoden ajan. Miehen kaulassa roikkuvassa kisapassissa lukee "host", isäntä. Asemapaikka Whistlerissä on se kaikkein mielenkiintoisin, olympiakylä. Siellä vapaaehtoiset pääsevät näkemään läheltä itse pääosan esittäjien arjen, ilot ja surut. Päivän töistä palaavien urheilijoiden joukosta olympiavoittajat erottaa jo kaukaa.
"Työ on pääasiassa kulkulupien tarkastamista, valvomista, että asiat sujuvat. Valokuvaajien pitämistä ulkona kylästä."
Smurffitakkiset ovat myös niitä, joilta urheilijat ja muut kisavieraat kysyvät vastausta ja ratkaisua jokaiseen ongelmaansa. Ja jos vastausta ei löydy omasta takaa, se on etsittävä nopeasti ja vaikka kiven alta.
Olympialaisten järjestelykomitealla VANOC:illa ei ollut vaikeuksia löytää tarpeeksi vapaaehtoisia. Noin 70 000 ihmistä kaikista maailmankolkista ilmoittautui halukkaaksi tulemaan töihin.
Ympäri maailman
Useimmat sinitakit ovat tulleet Vancouveriin ja Whistleriin eri puolilta Kanadaa ja Yhdysvaltoja, mutta myös useista Euroopan maista. Suomalaisia on joukossa kymmeniä.
"Kaiken ikäisiä ihmisiä kaikista mahdollisista eri ammateista, yhteiskuntaluokista ja kulttuureista, opiskelijasta eläkkeellä olevaan professoriin", Sutela kuvaa.
"Siitä on seurannut mielenkiintoisia keskusteluja. Kaikilla on ollut hauskaa."
Työt rytmittyvät yleisimmin niin, että neljän pitkän työpäivän jälkeen on kaksi vapaapäivää. Sutela kuuluu Club 99:ksi ristittyyn porukkaan, joka sahaa edestakaisin Vancouverin ja Whistlerin välistä valtatie 99:aa. Päivät venyvät noin 15-tuntisiksi.
Homman ainoa huono puoli urheilumiehelle on se, ettei olympiakylän portilla päivystäessä tiedä oikeastaan mitään siitä, mitä kisoissa tapahtuu. Kotiin päästyä pitää tarkistaa tilanne koostelähetyksistä.
Ja kun olympiaperhe ensi viikon alussa palaa koteihinsa, seuraa haikea olo.
"Mutta onneksi on ohjelmaa. Lähden veteraanien MM-hallikisoihin työntämään kuulaa", Sutela sanoo.