Suomen mestaruus on ylivoimainen, ennakoitu ja uran toinen, mutta sillä on erityinen merkitys. Kultamitali on Katri Mustolalle palkinto vaikeasta päätöksestä ja merkki siitä, että hän osui valinnassaan oikeaan. Mainio välietappi.
– Eivät nämä ilmaiseksi tule, 400 metrin tuore mestari huohottaa Raatin helteisessä lauantai-illassa, yhtenä hymynä.
Ymmärtääkseen Mustolan uhrauksen urheilun eteen pitää tietää, kuinka palavasti hän on halunnut lääkäriksi pienestä tytöstä lähtien ja kuinka valtavan työmäärän hän teki, jotta opiskelupaikka Oulusta irtosi kolme vuotta sitten.
Kahden ensimmäisen Oulun-vuotensa ajan Kalajoen tunnollinen nuori nainen yhdisti vaativat opinnot ja urheilun. Ensin kaikki toimi: hänestä tuli edellisen EM-kesän superyllättäjä.
Vaikeudet alkoivat talvella 2015.
Lepoaikaa ei ollut tarpeeksi
Mustola tuskaili viime kauden penikkataudin, jalkapöydän rasitusmurtuman, mykoplasman ja kilpirauhasen tulehduksen kanssa. Ongelmien perimmäinen syy oli se, ettei hänellä enää ollut aikaa levätä – ja lepääminen on urheilijalle tärkeää työtä. Ei lepoa on yhtä kuin ei palautumista.
Päässä riiteli kaksi rakasta asiaa.
– Päätös vei aikaa. Olin juuri saanut uuden kaveriporukan, tullut koulussa osaksi yhteisöä ja viihdyin siellä valtavan hyvin. Yleisurheilijana on kuitenkin aika yksin, Mustola selittää.
– Oli vaikea hyväksyä sitä, että jään jälkeen tiiviistä porukasta.
Toisaalta: urheilu-uran näkökulmasta nämä ovat vuosia, joita ei saa koskaan takaisin.
Urheilu voitti. Viime talvena Mustola suoritti vain puolet kolmannen vuoden opinnoista.
Hän on harjoitellut määrällisesti saman verran kuin aiemminkin, mutta nyt hänellä on ollut aikaa levätä ja elää normaalia elämää. Harjoituskausi oli ehjä. Ensi talveksi sapluuna on sama.
Mustolan asetelma on tuttu ja yksi suomalaisen yleisurheilun haasteista. SUL:ssa on kannettu pitkään huolta nuorten urheilijoiden sairastelusta ja loukkaantumisista, joiden perimmäinen syy on usein alipalautuminen.
– Sitä toivoisi, että useampi lupauksistamme uskaltaisi perusopintojen jälkeen 2–3 vuoden ajan kokeilla panostusta urheiluun. Siinä ehtisi jo vähän nähdä, onko mahdollisuuksia kansainväliselle tasolle, valmennusjohtaja Jorma Kemppainen sanoo.
– Meille se on tietysti haaste tukitoimien tarjoamisen suhteen. Niitä pitää kohdentaa sinne, missä nämä nuoret ovat.
Tavoitteena arvokisat
Alkukauden tiukalla kisarumballa Mustola jahtasi EM-rajaa ja pääsi 53,97:een Brysselin gp:ssä. Se oli 57 sadasosaa liikaa, mutta opetus oli arvokas. Tavoiteajat voivat sopia jollekulle, Mustolalle sopii parhaan mahdollisen suorituksen tekeminen kisa kerrallaan.
Samalla juoksija sai oppia pettymysten käsittelystä.
– Se on taitolaji, jossa on työsarkaa, hän hymähtää.
– Kisakaudella pettymykset pitäisi oppia nollaamaan nopeasti. Ihminen on muutakin kuin fysiologiaa ja biologiaa, ja se on urheilussa yksi kiehtova ulottuvuus lisää.
Amsterdamin EM-kisoja Mustola seurasi kotona Oulussa ristiriitaisen tunnemyrskyn keskellä. Riemua monen suomalaisurheilijan onnistumisista, jännitystä, toisaalta itkuisia kiukkukohtauksia vastakkain kylmän tosiasian kanssa. Hän ei itse ollut siellä, minne oli niin palavasti tavoitellut. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin palo.
Ensi kerralla on hänen vuoronsa.
