"Hän omistaa tämän ravintolan", sorja tarjoilijaneito vastaa, kun tiedustelen, mitä Sakke Järvenpää nykyään puuhaa.
Istun Helsingin rautatieaseman vieressä sijaitsevan ravintolan 1950-luvun kitschiä ja karjatilaromantiikkaa yhdistävässä loungessa ja odottelen Sleepy Sleepersissä uransa 30 vuotta sitten aloittanutta rockveteraania.
Järvenpää saapuu paikalle motoristiasussa ja kättelee. Vuodet ovat leiponeet kauhukakarasta ja hunsvotista tyylikkään liikemiehen.
Vielä 1970-luvun lopulla koko Suomi pelkäsi Järvenpäätä ja hänen yhtyekaveriaan Mato Valtosta. Muuan oululainen portsari muisteli jo vuosia sitten, kuinka juuri Sleepy Sleepers oli se yhtye, joka kapakkaan tullessaan sikaili koko vuoden edestä ja tyhjensi baarikaapinkin kuin pajatson.
"Ei me viinoja varastettu, me vaan lainattiin", kuittaa Järvenpää pilke silmäkulmassaan.
Hauskanpito on ollut Sleepy Sleepersille aina kaikki kaikessa. Uransa alkuaikoina yhtye teki niin lavalla ja lavan ulkopuolella avantgardistisia tempauksia joille jopa Frank Zappa olisi saattanut olla kateellinen. Yhtye esiintyi keikoillaan alasti, pukeutui irvokkaisiin naamiaisasuihin ja kiusasi niin yleisöä kuin toimittajia likaisilla kepposilla.
"Me haluamme keikoille lähtiessämme pitää bileet. Lindholmin Dave sanoi kerran, että Sleepy Sleepers oli hänelle kuin rockin yliopisto. Kun yhtye lähti keikoille, se piti hauskaa ja välillä vielä enemmän hauskaa."
Huviluvat kortilla
Vaikka Sleepy Sleepers sai uransa alussa tehdä keikoillaan mitä huvitti, ei se saanut tehdä keikkojaan milloin ja missä vain.
Roiseja keikkoja tehnyt yhtye joutui viranomaisten silmätikuksi.
"Huviluvissa luki yksinkertaisesti, että Sleepy Sleepers ei saa esiintyä."
Vuonna 1977 ilmestynyt ja Sex Pistols -yhtyeen Never Mind The Bollocks -debyytille naureskellut Takaisin Karjalaan -pitkäsoitto poiki Suomessa harvinaisen suuren kohun. Suomi-Neuvostoliitto-seuran Kajaanin osasto närkästyi yhtyeen lauluista ja pian yhtye oli pannassa suurella osaa Suomen tanssilavoista.
"Kommunistinen puolue teki meistä eduskuntakyselyn, koska vahingoitimme heidän mielestään Suomen ja silloisen Neuvostoliiton suhteita."
Lahtelaisten rockjäärien arvostus on vuosikymmenten vieriessä noussut.
Vallattomasti sikailevasta roikaleryhmästä on sisuuntunut Leningrad Cowboys -yhtyeen myötä rouhea, eurooppalaisia festivaaleja kiertävä keikkakone.
"1970-luvulla oli yleistä, että kun menimme keikkapaikalle, siellä alettiin ihmetellä, että mitä helvettiä me siellä teimme. Humppabändit saivat kyllä kahvia ja sämpylää, mutta me saimme osaksemme vain vittuilua, koska meidät oli ostettu keikoille tanssien väliaikamusiikiksi."
Paljon ulkomailla Leningrad Cowboysin kanssa kiertävä ja ulkomailla myös yksikseen matkustava Järvenpää pitää Suomea yhä eristyneenä saarekkeena.
"Me elämme yhä pahvilaatikossa emmekä saa tietää mitä maailmalla tapahtuu. Vietän puolet vuodesta ulkomailla ja aina kun tulen takaisin Suomeen, mulle tulee fiilis, että meitä koetetaan koko ajan jollain tapaa suojella Eduskuntatalon puolelta."
Sensuurin kourissa
Sleepy Sleepersin kolmikymmenvuotinen ura, jona aikana yhtyeeltä on kokoelmat mukaan laskien julkaistu yli 20 levyä, on muokannut myös uudempaa suomalaista viihdekulttuuria.
Sen vaikutus näkyy niin Velipuolikuun ja Kummelin kaltaisessa groteskissa televisioviihteessä, Alivaltiosihteerin radiohupailussa kuin Jope Ruonansuun kupleteissa.
"Me olimme laitos, joka aukoi päätään yhteisölle ja yhteiskuntarakenteille. Kun tein Madon kanssa Pullakuskit-radiosarjaa Radio Citylle, mietimme oikeasti, milloin joku tulee ja lopettaa ohjelmamme kesken kaiken. Siksi pidimme ovet koko ajan lukittuina."
Alapäähuumoria ja muutenkin roisia kielenkäyttöä musiikissaan viljellyt yhtye ajautui uransa alussa sensorien silmätikuksi.
"Ensimmäinen singlemme Kuka mitä häh sai soittoaikaa, mutta sen jälkeen emme enää radiossa soineet, koska jonkinlainen komitea oli päättänyt, ettei biisejämme tule radiossa soittaa."
Järvenpää kummeksuu, miksi Yleisradion kiellettyjen levyjen listaa on yhä mahdotonta julkistaa.
"Kun pyysin itselleni mappia, jossa lueteltaisiin kaikki Yleisradiossa soittokiellossa olleet levyt Irwin Goodmanin ralleista Juice Leskisen Panomieheen, minulle kerrottiin, ettei sellaista ole."
Suomalaista poliittista ja kulttuurillista ilmapiiriä Järvenpää pitää yhä tukahtuneena ja menneisyyden haamujen ohjailemana.
"Minusta tuntuu, että elämme yhä kuin edesmenneen DDR:n aikaa. Meillä on näemmä monia salaisia kansioita, jotka eivät koskaan avaudu tavalliselle kansalle."