Skotlantilainen Nazareth on oiva esimerkki huippuvuosinaan karkeaa, suorasukaista rokkia jyystäneestä yhtyeestä, jonka musiikissa on yhä ajaton palo.
Thin Lizzyn tyylistä rapeana rullaavaa rockia varhaiseen garage-paukutukseen yhdistäneen yhtyeen basisti Pete Agnew uskoo, että bändissä yhä soittavien kahden perustajajäsenen, hänen ja laulaja Dan McCaffertyn, ystävyys on se juttu, joka on sementoinut bändin jalustalleen.
"Minä ja Dan tapasimme toisemme jo viiden vanhana, ja siitä lähtien olemme molemmat rakastaneet samanlaista musiikkia", Agnew muistelee.
Nazarethista on ehtinyt vuosien aikana kasvaa skotlantilaisille samanlaista kansallisomaisuutta, kuin myöhemmin maailmalla läpi lyöneistä Texasista tai Wet Wet Wetistä.
"Kotimaamme on ylpeä meistä kuten monista uudemmistakin bändeistä Nazarethin jälkeen, mutta uskon silti, että juuri meidän yhtyeemme soittoon ovat vaikuttaneet paljon enemmän Chuck Berryn kaltaiset hemmot, kuin ne kaikki vanha skottilainen perinnemusiikki, jota kuunnellessamme vartuimme", Agnew uskoo.
Vuonna 1968 perustettu Nazareth ei ole hajonnut kertaakaan uransa aikana.
"Bändissämme on vuosien aikana soittanut monia upeita muusikkoja, jotka ovat tuoneet musiikkiin uusia ideoita, mutta nelimiehisenä uskon meidän palaavan yhä enemmän samanlaiseen perustavaan rokkijyystöön, jollaista yhtye soitti uransa alussa", Agnew miettii.
Agnew lupaa, että Nazareth tulee soittamaan Teatrialla klassisen setin, jossa kuullaan niin kaikki bändin isot hitit, kuin uudempaa ja tuntemattomampaakin materiaalia.
Edellisen studiolevyn, vuonna 1998 ilmestyneen Boogaloon, jälkeen Nazarethilta on julkaistu live-dvd ja useita kokoelmia, mutta studioon yhtye on suunnitellut menevänsä ensi vuoden alussa.
Kun Nazareth äänitti ensimmäisen levynsä vuonna 1971, se äänitettiin ja miksattiin kahdessa viikossa. Vuonna 1973 ilmestyneelle kolmannelle pitkäsoitolle Razamanazille yhtye sai tuottajaksi Deep Purple -yhtyeen basistin Roger Gloverin.
Olimme kiertueella Deep Purplen kanssa, ja koska Roger oli aina digannut musiikkiamme, hän tarjoutui tuottamaan levymme, ja tuotti Razamanazin jälkeen vielä kaksi sitä seurannutta, vaikka itse musiikin tyyliin ja sisältöön hän ei lopulta vaikuttanutkaan", Agnew muistaa.
Nazarethin uran alku oli kaikkea muuta kuin tuhkimotarinaa. Lontooseen muuttanut yhtye asui torakoita vilisevissä murjussa, kierteli klubeja ja tapasi niin Led Zeppelinin kuin The Whonkin muusikkoja.
"Lontoo on musiikillisena yhteisönä aika pieni paikka, ja tuohon aikaan kaikki bändit juoksivat samoissa klubeissa, ja kaikki tunsivat toisensa", Agnew muistelee.
Kaukaa pohjoisesta Edinburghin laitamilta tulleilla muusikonaluilla oli hihoissaan kuitenkin yksi ässä, miljonääri Bill Fehilly. Bingolla omaisuuksia ansainneen miljonäärin taloudellinen tuki takasi soittajien perheille elannon ja mahdollisti sen, että yhtye ehti punkkailla Lontoossa pitkäänkin ennen ensimmäisen levytyssopimuksen kirjoittamista.
"Emme me maalaispoikia olleet, mutta koska Dunfermline oli kuitenkin aika pieni kaupunki moniin metropoleihin verrattuna, oli meidän helppo lainata niin autoja kuin soittokamoja kiertueillemme", Agnew muistelee.
Basisti Pete Agnew´n ja laulaja Dan McCaffertyn lisäksi Nazarethissa rokkia puurtavat Agnew´n poika, rumpali Lee Agnew, sekä kitaristi Jimmy Murrison.
Nazareth soittaa tänään perjantaina Oulussa Club Teatrialla Qstockin jälkikäyntiklubilla.