Mediassa keskustelu sukupuolineutraalista avioliitosta kävi kiivaana ennen perjantaista äänestystä. Keskustelijat lähestyivät asiaa muun muassa tasa-arvon ja lain näkökulmista. Lisäksi osa näki kysymyksessä myös uskonnollisen ulottuvuuden. Onnistuiko media tasapuolisessa tiedonvälityksessä, vai valitsivatko tiedotusvälineet puolensa uutisoinnissaan?
– Minä en ainakaan tällaista havainnut. Seurasin keskustelua etupäässä tiedotusvälineiden kautta. Molempia kantoja oli esillä ja ehkä jopa monipuolisemmin kuin ennen, sanoo Suomen Journalistiliiton (SJL) puheenjohtaja Arto Nieminen.
Miltä tiedonvälitys sitten näytti ihmisten tai päättäjien silmissä on hänen mukaansa toinen juttu. Jos jokin päätös ei ole mieleinen, päätellään usein niin, että se on jonkun vika. Silloin media on luonnollisin syypää, Nieminen pohtii.
Myös median tutkija Laura Juntunen Helsingin yliopistosta uskoo, että mahdolliset epäilyt epätasapainoisesta tiedottamisesta ovat usein osa poliittista retoriikkaa.
– Osapuoli, joka ei ole voittajan puolella ja kokee siinä ehkä helposti jonkinlaista vääryyttä, älähtää. Se on odotettu reaktio, hän sanoo.
Juntunen muistuttaa, että journalismin toimintatapoihin ylipäätään kuuluu esittää asioista eri puolia.
"Termeillä kikkailu onnetonta"
Arto Niemisen mukaan kaiken kaikkiaan keskustelu ennen kansalaisaloitteesta perjantaina käytyä äänestystä oli sekä laajaa että kattavaa.
– Journalistit selvisivät tästä ihan hyvin. Tiedettiin etukäteen, että tämä aiheuttaa tunteenomaisia reaktioita. Tähän osattiin varautua.
Perjantain äänestys koski kansalaisaloitetta tasa-arvoisesta avioliittolaista. Jonkin verran on keskusteltu myös siitä, pitäisikö uutiskielessä puhua tasa-arvoisesta vai sukupuolineutraalista avioliittolaista.
– Tiedotusvälineiden kohde on yleisö, ja siksi pitäisi puhua sillä kielellä, millä yleisökin. Pitää tehdä asia ymmärrettäväksi. Siinä mielessä termeillä kikkailu on aika onnetonta. Tässähän ei ollut pääasia, miksi tätä kutsutaan, Nieminen toteaa.