Uutinen Haapaveden kyläkoulujen lopettamisehdotuksesta kuuluu kauas. Valitettavasti vain tätä menoa loppuu uutiset Haapavedeltä kokonaan, kun Haapavesikin lakkaa olemasta. Haapavesi on pitkään halunnut olla jotakin jota se ei ole, niin kuin kaupunki. Jos joku haluaisi muuttaa kaupunkiin, kyllä he muuttaisivat muualle.
Olen ”sairaseläkeläinen” Haapaveden homekoulusta. Ja jos kaikki terveet koulut lakkautetaan, kaikki teidän lapsenne altistuvat keskustan koulujen ilmalle, kunnes koko koululaitos joutuu evakkoon. Riittäkö muita terveitä tiloja? Mäkirinteen uuden koulun saneerauksen aikana oppilaat kuljetettiin Mieluskylälle, terveeseen kouluun.
Omat hengitysoireeni alkoivat muutama kuukausi yläkoulun ja lukion koulutyön aloittamisesta. Yläkoulun remontin aikana olin tukehtua myös evakossa Mäkirinteellä. Oulaskankaan keuhkokuumeen reissun jälkeen en voinut istua koulutuspäivällä yläkoulun liikuntasalissa tukehtumatta, joten lukion rehtori ystävällisesti määräsi minut muualle muihin koulutuksiin.
90-luvulla sitten soitin tekniseen toimistoon kysyäkseni olisiko mahdollista tutkia, että onko uudessa luokassani mahdollisesti hometta. Oli niin kuin puhelimen luurista olisi syöksynyt liekkejä. Ei saisi tuommoista sanoa ääneen ja vielä lisättiin uhkaavasti ”ja sinulla on virkakin täällä”. Tietääkseni kenenkään virkaan ei kuuluu vaarantaa ihmishenkiä. Hengitystieinfektiot ja antibioottikuurit jatkuivat.
Huomasin luokkani seinässä halkeamaa, jota vähäteltiin. Kuitenkin pian ilmestyi miehiä luokkaan mittaamaan etäisyyttä lattiasta kattoon. Selitettiin, että tulisi kaksi palkkia pitämään kattoa pystyssä, ei sen takia, että itse vietin puolet vuorokaudesta siellä huonon lukujärjestyksen ja valtion opetussuunnitelmien muutoksien vuoksi lisättyjen kansalaisopiston iltatuntien takia. Lasten takia palkit tietenkin asennettiin, ettei katto romahtaisi juuri heidän viikkotunnilla.
Kuulemma katolla oli luvattomasti kävelty ja välikattoa ei avattu remontin yhteydessä, koska välikatto oli liika ahdas. Palkit ne lopettivat opetussuunnitelmaan kuuluvan liikunnankin, vaikka kuinka palkkeja yritti kiertää ja varoa.
Aloin olla kipeä torstai-iltaisin ja jotenkin selviydyin perjantaista, jotta viikonloppuna saisin itseni taas kuntooni. Parannus tuli kun sain opettaa Mieluskylän koulun terveessä ilmassa koko torstaipäivät. Tulin kipeäksi vasta perjantai-iltaisin yläkoulun työpäivän jälkeen. Tosin lauantain opettajien oma koulutuspäivä yläkoulussa sai kroppani romahtamaan, jonka jälkeen ei ollut paluuta koulutyöhön.
Onko kaupunki noin välinpitämätön koulukiinteistöjen kunnosta, joissa vaarannetaan koululaisten ja henkilökunnan terveydentila? Terveet rakennukset poistetaan kunnes jäljelle jäävissä kaikki sairastuvat tai joutuvat hankkimaan uutta evakkopaikkaa.
Ainut oikea ratkaisu tässä köyhässä tilanteessa olisi lähettää kirkonkylän oppilaita näihin sivukylien terveisiin kouluihin. Ne voisivat silloin myös toimia täydellä kapasiteetilla. Tietenkin sivukylillä on vaihtoehtoja, mikäli koulunsa lopetetaan. Voi siirtää lapsensa kotiopetukseen. Nykyaatteena onkin itsenäinen oppiminen. Voi perustaa yksityiskoulun omalle kylälle. Voi myös siirtää lapsensa naapurikaupungin kouluihin.
Aikoinaan Mäyränperän koulu lakkautettiin ja oppilaansa tulivat Mieluskylän terveilmastoiseen kouluun. Koko kylät voisivat jopa liittyä naapurikaupunkiin. Sivukylien tappo on kaupungin tappo. Haapavedestä tulee aavekaupunki.
Jane Ilmola
Kalajoki
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.