Päättynyt vuosi 2024 oli opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämä sivistyksen teemavuosi. On hienoa, että sivistyksen merkitystä näin korostetaan, mutta yksittäinen teemavuosi ei kuitenkaan poista suuria ongelmia: sivistyksen ja lukutaidon taso laskevat, koulutuksen asema heikentyy ja keskittymiskyky katoaa. Etenkin nyt tiukassa taloudellisessa tilanteessa sivistyksen peruspilarit – koulutus, kirjallisuus ja kulttuuri – ovat joutuneet leikkuriin.
Lukutaito on tekstivaltaisessa nyky-yhteiskunnassa eloonjäämistaito, jota ilman jää ulkopuolelle. Ulkopuolisuuden tunne on konfliktin siemen. Yleisen turvallisuustilanteen ja maailmanpoliittisen tilanteen kiristyessä on nostettu esiin kysymys siitä, mitä oikeastaan puolustamme, jos puolustamme omaamme. Vastauksissa on päädytty samoihin lopputuloksiin – oikeutta omiin kieliin, kulttuuriin, elämäntapaan, kulttuuriperintöön ja sivistykseen.
Tulevissa kuntavaaleissa sivistys on nostettava keskeiseksi kysymykseksi, koska koulutuksen rahoitus on kuntapäättäjien käsissä. Henkisen huoltovarmuuden kannalta on erittäin tärkeää, että kunnissa huolehditaan koulujen, kirjastojen ja kulttuurilaitosten toimintaedellytyksistä väestöpohjan muuttumisesta huolimatta.
Sivistyksestä ja lukutaidosta huolehtiminen edellyttää jatkuvaa taloudellista panostusta. Tämän panostuksen tulee kohdistua etenkin lapsiin ja nuoriin, siis kaikkein tärkeimpään voimavaraamme. Sivistyneet ja lukutaitoiset lapset ja nuoret näkevät maailmassa mahdollisuuksia ja toivoa.
Irene Bonsdorff
puheenjohtaja, Äidinkielen opettajain liitto ry
Virva Lehmusvaara
puheenjohtaja, Helsingin seudun äidinkielen opettajat ry