Crawford ja Beslan eivät ole maailmannapoja, mutta tapahtumat texasilaisessa ja pohjoisossetialaisessa pikkukaupungissa tuottavat päänvaivaa maailman kahdelle napamiehelle, presidentti George W. Bushille ja presidentti Vladimir Putinille. Molemmissa paikoissa liikkeellä ovat naiset - isoäidit, äidit, puolisot - tavalla, jota suurvaltapoliitikkojen on hankala hallita.
Bushin ongelma on nimeltään Cindy Sheehan. Tämän kalifornialaisnaisen poika Casey kaatui Irakin sodassa. Sheehan piti viikkotolkulla leiriä Bushin ranchin laitamilla Texasin lakeuksilla tiedotusvälineiden herkeämättömässä seurannassa. Tilallaan lomailleen Bushin autosaattue karautti joka kerta leirin ohi pysähtymättä keskustelemaan Sheehanin kanssa. Sheehan haluaisi kysyä Bushilta, mitä varten Casey Sheehanin piti kaatua Irakissa.
Putinin päänsärky kulkee nimellä Beslanin äitien komitea. Beslanin äidit hakevat vastauksia siihen, miksi noin 330 ihmisen piti kuolla tshetsheeniterroristien viime syyskuun alussa tekemässä koulukaappauksessa. Se päättyi turvallisuusjoukkojen hyökkäykseen, räjähdyksiin ja verilöylyyn. Kuolleista suuri osa oli lapsia. Naiset pyrkivät turhaan Putinin puheille alusta pitäen kunnes yhtäkkiä tuli kutsu. Tapaamisen on määrä olla perjantaina Kremlissä.
Tämäntapainen naisenergia on jyllännyt politiikassa ja sen laitamilla ennenkin. Argentiinassa vuosien 1976-83 likaisen sodan aikana ehkä jopa 30 000 kadonneen äidit olivat syöksemässä sotilasjunttaa vallasta.
Entisessä Neuvostoliitossa sotilaiden äitien komitea nosti 1980-luvun lopulla julkisuuteen asevoimiin juurtuneen väkivaltaisen simputuksen eli dedovshtshinan. Aihe oli ollut siihen asti tabu. Jo Afganistanin sodan aikana neuvostonuorukaiset välttelivät äitiensä avulla kutsuntoja, ja simputuksen paljastuminen vain pahensi kutsuntaongelmia.
Bushilla ja Putinilla ovat käytössään maailman voimakkaimmat väkivaltakoneistot. Sodat ja terrori-iskut Irakissa ja Tshetsheniassa/Venäjällä osoittavat kuitenkin niiden rajallisuuden. Sodinta on paljon helpompaa, jos kotirintama miehistä naisiin tukee sotaponnisteluja rikkumattomasti. Sodan oikeutuksen epäily liitettynä läheisten veren vuotamiseen on paha yhdistelmä. Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton käymät Vietnamin ja Afganistanin sodat ovat tästä hyviä esimerkkejä.
Kahdesta presidentistä Bushin ahdinko on eittämättä pahempi. Jos Irak ei rauhoitu perustuslakikiistojen mahdollisen ratkeamisen jälkeenkään, Bush uhkaa todellakin upota Irakin hiekkaan samalla tavalla kuin hänen edeltäjänsä upposivat Vietnamin viidakoihin. Bushin suosiolukemat ovat vakuuttavan vaalivoiton jälkeen tipahtaneet ennätyksellisen alas; enää alle 40 prosenttia amerikkalaisista pitää Irakin sotaa oikeutettuna. Jos Irakissa ei tapahdu nopeasti käännettä parempaan, Bush ei voi loputtomiin uhmata vahvistuvaa kansalaismielipidettä.
Yhdysvaltain kotiyleisö oli Irakin sodasta pitkään ymmällään ja hajallaan. Sheehanin yhden naisen liike on alkanut yhdistää hajanaisia ja epäisänmaallisuuden leimaa pelänneitä. Tosin eturivin poliitikot väistelevät aihetta ainakin vielä, ja heitä ei Crawfordissa näkynyt. Sheehanin yksi tunnetuimmista tukijoista on West Wingissä presidenttiä näyttelevä Martin Sheen.
Julkinen mielipide on reagoinut Yhdysvalloissa ennenkin voimakkaasti yksittäisiin ihmiskohtaloihin. Esimerkiksi 1993 Yhdysvallat veti joukkonsa Somaliasta sen jälkeen kun tv-kanavat olivat näyttäneet aamusta iltaan kuvia, joissa amerikkalaislentäjän ruumista raahattiin auton perässä pitkin Mogadishun katuja. Tuolloinen ulkoministeri Warren Christopher tokaisi alistuneesti, ettei uutiskanava CNN voi olla supervallan ulkopolitiikan pohjantähti.
Bushin kannattajat ovat vainonneet vaaran ja aloittaneet rajun sanasodan, jossa Sheehania on syytelty likipitäen maanpetturuudesta. Jos Sheehan-kohu jatkuu pidempään, kotirintamalla voi olla käsillä sodan käännekohta. Bush itse on varonut arvostelemasta Sheehania. Ei ollut silti sattuma, että hänen yhden puhetilaisuutensa kunniavieras oli äiti, jolla aviomiehen lisäksi useita poikia palvelee tai on palvellut Irakissa. Bushin ja äidin halauskuva ilmestyi äkkiä Valkoisen talon kotisivuille.
Putinin ahdinko on pienempi paristakin syystä. Kreml hallitsee etenkin sähköisiä tiedotusvälineitä niin hyvin, ettei Beslanin äitien komitea voi saada sheehanmaisia mittasuhteita. Toiseksi tshetsheenien itsenäisyyspyrkimykset eivät ole korkeassa kurssissa kansalaisten parissa.
Tällainen ei tee Beslanin äitien murheesta yhtään sen pienempää. Koulukaappaus päättyi lähes päivälleen vuosi sitten niin verisesti, ettei kaikkea voi panna kaappaajien piikkiin. Kaappausta tutkivan komission epäillään painavan villaisella sen väkivaltaisesta lopettamisesta päättäneiden tekoja. Jo aiemmin on käynyt ilmi, että tshetsheeniterroristit lahjoivat turvallisuusviranomaisia päästäkseen Tshetshenian puolelta Beslaniin.
Putinin kutsun hyväksymisestä äänestäneiden Beslanin äitien asian kannalta on riskialtista, että tapaaminen järjestetään Kremlin ohjastuksessa. Tv-kamerat tulevat näyttämään, kuinka Putin kuuntelee osaa ottavasti äitien murheita. Hänellä kuten muillakaan silmää tekevillä ei ole verilöylyn vuosipäivänä asiaa Beslaniin; asukkaat ovat toivoneet, ettei Kremlin edustajia tule häiritsemään vuosipäivän surutunnelmaa.