Nykyisen valtionvarainministeriön huolet tulojen saamisesta autoista valtiolle eivät ole mikään uusi asia. Tänä vuonna 75 vuotta täyttävän Sisuja valmistaneen Suomen Autoteollisuus Oy:n alkuvaihetta kuvaa hyvin episodi vuodelta 1933. Suomessa oli valmistettu omia kuorma-autoja vasta hieman yli vuoden, kun valtioneuvosto pyysi asiantuntijan selvitystä aloittelevan suomalaisen autoteollisuuden vaikutuksista kansantalouteen. Omaa autoteollisuutta ei katsottu hyvällä silmällä, sen nimittäin pelättiin aiheuttavan "huomattavia tullitulojen pienennyksiä."
Tohtori Juha Jännes antoi aikanaan lausuntonsa, jonka mukaan, "jos maahan saataisiin pysyvä autoteollisuus, joka valmistaa vaikkapa vain 500 alustaa vuodessa, merkitsee se epävarmuustekijät huomioonottaen noin 17 - 27 miljoonan markan vuotuista kanantaloudellista hyötyä ja tästä noin 5,5 miljoonan markan vuotuista työpaikkalisäystä, jota vastassa ei nähdäkseni olisi muita menetyksiä, kuin noin 700 000 markan tullitulon vähennys."
Mitään erityistä hyötyä Sisujen valmistajalle tästä myönteisestä lausunnosta ei historian kirjojen mukaan suomalaisen autoteollisuuden pioneerille ollut, mutta näyttämisen henkeä yrityksessä oli sitäkin enemmän. Tuotekehittelyllä autojen laatu saatiin nousemaan ja vaikka hinta oli usein hieman kalliimpi kuin tuontiautoilla, saatiin ostajat vakuuttumaan, että korkeampi hinta korvaantui tuotteen kestävyydellä ja sopivuudella maamme olosuhteisiin.
Muutoksesta muutokseen
Yhtiön historiakirjan "Suomalaista Sisua vuodesta 1931" kirjoittanut toimittaja Olli Blomberg toteaa, että Sisu on elänyt voimakasta muutosten aikaa lähes koko olemassaolonsa ajan. Omistussuhteet ja yhteistyökumppanit ovat vaihtuneet vuosien varrella useasti, mutta yritys on säilynyt hengissä ja toimii edelleen suomalaisen alan osaamisen lipunkantajana.
Erikoistuminen aseena
Pienen valmistajan osa ei kuitenkaan ole helppo maailmanlaajuisilla markkinoilla, joilla alan suurimmat jätit työntävät autoja markkinoille kiivasta tahtia. Oy Sisu-Auto Ab:n strategia tässä tilanteessa onkin selvä erikoistuminen. Erityiseksi osaamisalueeksi ovat valikoituneet rakentamiseen liittyvät ajoneuvot, jotka tilaaja saa tehtaalta heti ajoon valmiina ilman väliin kuukausiakin kestävää päällysrakenteiden asentamista.
Yhtiön myyntijohtajan Petri Heinon mukaan sora- ja vaihtolava-autot ovatkin yhdessä tienhoitoautojen kanssa nykyisin yhtiön ydintuotantoa. Vanhoista osaamisaloista puutavara-autot ovat edelleen vahvoilla ja uusimpana ovat mukaan tulleet järeillä nostureilla varustetut Sisut, jotka ovat monessa työssä helpompia ja taloudellisempia käyttää, kuin hitaasti liikkuvat varsinaiset nosturit.
Sen sijaan varsinaisia rekkavetureita ei enää valmisteta. Siihen käyttöön on tarjolla nykyisin tärkeimmän yhteistyökumppanin Renaultin laaja mallisto. Renault myös valmistaa Sisujen ohjaamot ja suurin osa moottoreistakin tulee sieltä. Vaihtoehtoista voimaa kaipaaville on edelleen tarjolla myös Caterpillarin uudet diesel-moottorit.
Erikostumisen edut näkyivät hyvin muutama vuosi sitten, kun Ranskan armeija tilasi Sisuja tankkien kuljetusautoiksi. Renaultkin olisi sellaiset voinut valmistaa, mutta sen suurtuotanto ei helposti taivu erikoisautojen vaatimiin muutoksiin ja niin Sisu sai kaupan.
Heino huomauttaakin, että Sisujen kotimainen rekisteröintitilasto ei anna oikeaa kuvaa yrityksen valmistamien autojen määrästä, sillä joka vuosi autoja myös viedään ulkomaille. Sisulle hyviä vientimaita ovat mm. Baltian maat, Norja ja Sveitsi ja Venäjällekin autoja menee jonkin verran.
"Lisäksi armeijan käyttöön tehtävät autot puuttuvat luonnollisesti rekisteröinneistä", Heino lisää ja kertoo, että Sisu Defence, joka valmistaa nämä autot on juuri yhtiöitetty omaksi yhtiökseen.
Myös Renaultin raskaan kaluston maahantuonti toimii nykyisin omana yhtiönään.