Miksi kou­lu­al­tis­tuk­set eivät enää johda Oulussa ka­ran­tee­niin?

Tilaajille

Siperia opetti nuo­rel­le sie­lun­hoi­ta­jal­le eri­lai­suut­ta – ta­paa­mi­set mur­ha­mies­ten kanssa su­jui­vat rau­hal­li­ses­ti

Pohjalainen pastori Johannes Granö tunsi itsensä taipuvaiseksi matkustamaan kauas suomalaisten vankien tueksi. Granö tuli kirkkoherraksi Alatornioon, mutta palasi Siperiaan.

Luterilaisten kirkonmiesten keskuudessa syntyi 1800-luvun puolivälissä halu matkustaa suomalaisten vankien tueksi Siperiaan. Yksi Siperiaan karkotettujen sielunhoitajista oli Johannes Granö (1850-1913), joka työskenteli pappina elinkautisvankien keskuudessa Venäjällä yhteensä 17 vuotta kahteen otteeseen 1885-1891 sekä 1902-1913.

Johannes Granö (1850-1913) toimi suomalaisten siirtokuntien ja karkotettujen vankien pappina Siperiassa 1885-1891 sekä toistamiseen 1902-1913 eli yhteensä 17 vuotta. Alatornion kirkkoherrana hän työskenteli näiden ajanjaksojen välissä vuosina 1893-1902.
Johannes Granö (1850-1913) toimi suomalaisten siirtokuntien ja karkotettujen vankien pappina Siperiassa 1885-1891 sekä toistamiseen 1902-1913 eli yhteensä 17 vuotta. Alatornion kirkkoherrana hän työskenteli näiden ajanjaksojen välissä vuosina 1893-1902.
Kuva: Atelier Universal / Museovirasto

Granö kirjoitti ensimmäisestä rupeamastaan matkakirjan Kuusi vuotta Siperiassa (Weilin & Göös 1893), josta on julkaistu myös yleisissä kirjastoissa lainattavia näköispainoksia 2000-luvulla.