Luterilaisten kirkonmiesten keskuudessa syntyi 1800-luvun puolivälissä halu matkustaa suomalaisten vankien tueksi Siperiaan. Yksi Siperiaan karkotettujen sielunhoitajista oli Johannes Granö (1850-1913), joka työskenteli pappina elinkautisvankien keskuudessa Venäjällä yhteensä 17 vuotta kahteen otteeseen 1885-1891 sekä 1902-1913.
Johannes Granö (1850-1913) toimi suomalaisten siirtokuntien ja karkotettujen vankien pappina Siperiassa 1885-1891 sekä toistamiseen 1902-1913 eli yhteensä 17 vuotta.
