Huomenna se sitten tapahtuu: kaikki peruskoululaiset palaavat kouluun.
Aihe on herättänyt etukäteen paljon keskustelua. Opetusalan Ammattijärjestö OAJ vastusti koulujen avaamista, kun taas terveysviranomaiset olivat sitä mieltä, että enää ei ole perusteltua syytä pitää kouluja kiinni.
Lasten vuoksi iloitsen.
Nämä viikot erossa luokkakavereista ovat olleet taatusti pitkiä. On ihanaa, että he pääsevät arkeen kiinni, vaikka seuraavat viikot taitavatkin olla kaukana normaalista arjesta.
Kahdessa viikossa ei ehdi enää oppia mitään, monet sanovat, mutta tottahan koulu on muutakin kuin oppiaineita varten. Siellä muun muassa harjoitellaan tärkeitä sosiaalisia taitoja.
Ymmärrän myös opettajia. Tuntuu taatusti hullulta, että aluksi on suurella vaivalla saatu etäopetus toimivaksi, ja nyt myllätään kaikki uusiksi vielä kerran, kun kouluissa on noudatettava turvavälejä ja muita ohjeistuksia.
”Ihana nähdä oppilaita, mutta aivan valtava työ pitää tehdä sen eteen, että suositukset toteutuvat”, opettajaystäväni sanoi, kun viestittelin hänen kanssaan pari iltaa sitten.
Hän luetteli, että uusiksi menevät muun muassa ruokailut, välitunnit, valvonnat ja osittain tilat. Samalla hän iloitsi, että näkee vähän jo syksyä silmällä pitäen oppilaidensa tilanteen.
Sitten on vielä riskiryhmään kuuluvat perheet ja opettajat, joiden pelkoa ei saa vähätellä.
Nyt jos koskaan on ensiarvoisen tärkeää jo kaikkien turvallisuudentunteen kannalta, että vähänkään sairas lapsi ei mene kouluun tai päiväkotiin.
Tuttavani, jonka perheessä on sairastettu syöpää, kiteytti hienosti asian, jonka soisi jäävän jokaisen mieleen koronavirusepidemian jälkeenkin.
”Toivon, että ihmiset oppivat tästä tilanteesta. Oppivat pesemään käsiään. Oppivat olemaan menemättä sairaana töihin. Oppivat olemaan viemättä sairaita lapsia päiväkotiin. Monen perheen elämä jatkuu poikkeustilana
Niina Hentilä