– Veneessä pelataan luonnonvoimien kanssa. Koko ajan täytyy varautua muutoksiin. Mikään ei ole vakio, oululainen Seppo Parhi kertoo purjehduksen viehätyksestä.
Meri tuli tutuksi Parhille jo pienenä poikana. Hänen isänsä harrasti purjehtimista, ja 2-vuotiaasta lähtien Parhi on itsekin viettänyt aikaansa vesillä.
– Jotakin siinä on. Kun pienestä saakka on merellä, sinne kaipaa aina takaisin. Merellä oleminen tuo mielenrauhaa.
Purjehduksen Parhi aloitti varsinaisesti 1960-luvun puolivälissä, kun hän teki kokonaan itse oman veneen kaverinsa kanssa.
– Olin 17-vuotias, kun lähdimme kaverin kanssa sillä veneellä Ruotsiin. Sitten loppuivat tuulet, eikä meillä ollut moottoria. Tarkoituksena oli mennä etelämmäs, mutta kävimme sitten Haaparannan leirintäalueella, Parhi nauraa.
Tuohon aikaan viestiminen oli hankalampaa, koska ei ollut kännyköitä, joten pojat laittoivat postikortit Haaparannasta kotiväelle.
– Vanhemmat olivat menneet jo merivartioasemalle ilmoittamaan, ettei meistä ollut kuulunut mitään viikkoon. Sieltä he onnistuivat meidät kuitenkin löytämään horisontista. Lopulta olimme kotona ennen postikortteja. Se oli muistoihin jäävä reissu.
Huonoon keliin joudutaan
Nuorena Parhi saattoi hyvinkin viettää yli sata päivää vuodesta veneessä. Ensi vuonna 70 vuotta täyttävä kippari ei enää juuri laske päiviä, tunteja tai merimaileja.
– Menemme kelien mukaan. Kun on eläkkeellä, on vapaus kulkea.
Parhi korostaa puheissaan sitä, että kukaan merenkulkija ei lähde huonoon keliin – niihin joudutaan.
– Kovia tuulia sattuu joka reissulla, mutta veneet on tehty kestämään. Merta pitää kunnioittaa, mutta pelätä ei tarvitse eikä saa: se voi johtaa vääriin toimenpiteisiin. Autolla ajaminen on paljon vaarallisempaa kuin purjehtiminen.
Ukkomyrsky saattaa kuitenkin yllättää merellä. Se on kokeneenkin purjehtijan mielestä hurja kokemus. Vielä kertaakaan salama ei ole kuitenkaan Parhin veneeseen osunut.
– Pikisaaren edustalla yhteen veneeseen osui kerran. Näytti siltä, ettei mitään tapahtunut, mutta sitten selvisikin, että vene oli reikiä täynnä. Maadoitukset ovat yleensä veneessä kunnossa, mutta laitteet voivat mennä rikki. Sekään ei ole kovin hyvä juttu, jos vaikka navigointilaite särkyy merellä.
Parhi omistaa 1980-luvulla valmistuneen veneen, jolla on takavuosina ylitetty Atlanttikin, mutta sillä matkalla Parhi ei ollut itse mukana. Kajuutasta löytyvät makuusijat kuudelle hengelle.
– Lapsenlapset tykkäävät kovasti oleskella veneessä, ja vaimo sanoo, että veneessä nukkuu aina koko yön rauhallisesti.
Parhi on mukana juniorityössä, ja jo toinen neljästä lapsenlapsestakin on aloittamassa harrastusta.
– Jotkut ovat aloittaneet 6-vuotiaana. Yleensä on hyvä aloittaa silloin, kun on kouluiässä ja osaa uida.
Omia purjehdushaaveitakin Parhilla vielä on, mutta niistä hän ei halua hiiskua julkisuuteen.
– Ei niistä parane kertoa ääneen.
