Oulussa sinisorsa tavattiin ensimmäistä kertaa talvehtivana vuonna 1901.
”Talvehtivia sorsia Typpiojan suulla” on kuvatekstinä Kalevan arkistokuvassa joulukuulta 1962. Ja siinähän niitä sinisorsia on voinut nähdä tänäkin talvena, talvehtijoiden oleskelualue ei paljon ole muuttunut.
Sinisorsien talvehtimishistoria Oulussa ulottuu kuitenkin verrattomasti tätä ja Typpi Oy:n lannoitetehtaan historiaa kauemmaksi.
Kimmo Kaakinen ja Ari Lahtinen kirjoittivat aiheesta Suomen Riista -lehdessä vuonna 1980 otsikolla Sinisorsan talvehtimisesta Oulussa.
Kaakisen ja Lahtisen keräämän historiikin mukaan sinisorsia talvehti Suomessa jo 1900-luvun alkupuoliskolla. Oulussa laji tavattiin ensimmäistä kertaa talvehtivana vuonna 1901.
Artikkeli ei mainitse havaintokuukautta, joten talvi on ollut joko 1900–1901 tai 1901–1902.
Sen jälkeen yksinäinen sinisorsakoiras nähtiin talvella 1915–1916 sekä ilmeisesti tätä seuraavanakin talvena. 1920-luvulta havaintoja on vain kahdelta talvelta: 1922 ja 1924–1925.
Tämän jälkeen sorsia todettiin vasta vuonna 1931, mistä lähtien niitä nähtiinkin joka vuosi ja kanta kasvoi 40–50 yksilön suuruiseksi.
Varhaisia tietoja Oulun pullasorsista on julkaistu muun muassa Metsästys ja Kalastus - sekä Luonnon ystävä -lehdissä.
Oulun alueella sinisorsia on teoriassa voinut talvehtia jo 1800-luvullakin, sillä Kaakinen ja Lahtinen toteavat lajin voivan talvehtia virtavesien avoinna pysyvissä sulissa, siis ihmisestä riippumatta.
Seuraavat tiedot ovat Kaakisen ja Lahtisen mukaan vasta 1950-luvun lopulla tehdyistä talvilintulaskennoista, jolloin talvehtiva kanta oli jo hyvin vahva.
Talvella 1957–1958 sorsia laskettiin 525 yksilöä ja sitä seuraavana talvena 270 yksilöä.
1960-luvulta tietoja on niukasti. Määrät olivat 100–200 lintua talvessa. Kaakisen ja Lahtisen aineisto päättyy 1970-luvun alkuun, jolloin määrät olivat puolentoistasadan luokkaa.
Sittemmin talvikanta on moninkertaistunut, ja 2000-luvulla sorsia on laskettu enimmillään pitkästi toista tuhatta.
Kaakinen ja Lahtinen tekevät selkoa myös talvisten sinisorsien oleskelupaikoista. Oulun keskitalvisista sulan veden alueista tärkeimpien mainitaan sijaitsevan Oulujoen suupuolella, Merikosken voimalan ylä- ja alapuolella.
Talvisia esiintymispaikkoja esitellään kronologisesti: Syksyllä ennen vesien jäätymistä sorsia tavataan eri puolilla kaupunkia. Suosittu oleskelupaikka on Kaupunginoja, varsinkin Karjasillan suvanto ja Karhin puisto keskikaupungilla.
Kaupunginojan jäädyttyä tavallisesti marraskuun alussa sorsat siirtyvät talveksi Oulujoen suun sula-alueille. Täällä niitä ruokitaan säännöllisesti ns. typpitehtaan sulassa ja Tuiran uimalassa, joissa paikoissa valtaosa talvehtijoista tavataan.
Keskitalvella sorsia tavataan näiden kahden paikan ulkopuolella silloin tällöin Hartaanselällä sekä Karhin puistossa, muualla satunnaisemmin.
Oulun talvehtiva sinisorsakanta on Kaakisen ja Lahtisen mukaan ollut selvästi koirasvaltainen. Tämän on selitetty johtuvan siitä, että naarat ovat paitsi herkempiä muuttamaan, myös muuttavat aiemmin ja kauemmaksi kuin koiraat.