Si­ka­ri­laa­tik­ko ja pätkä sau­nan­lau­det­ta

Oululaisen Janne Niemisen sikarilaatikkokitarat rakentuvat muutamasta ainesosasta

Oulu
Janne Nieminen on säilyttänyt ensimmäisen rakentamansa sikarilaatikkokitaran. Sikarilaatikkokitarassa voi hyödyntää myös vanhaa haravaa. Yhdysvalloissa kitaroissa käytetään usein lapioita. Kuubalaisia sikarilaatikoita Nieminen saa harrastajien kautta. Tilaamalla niitä ei saa. Tervaleppä on Nieminen mukaan paras puulaji kitaran valmistukseen. Nauhaan hän käyttää lisäksi usein ruusupuuta. Puun Nieminen lopulta vahaa. Myös vanhoja rekisterikilpiä on mahdollista käyttää kitaran valmistuksessa. Se tarvitsee kaverikseen vielä laatikon, jonka Nieminen tekee itse. Tästä tunnistat aidon Hobo 63 -kitaran! Janne Nieminen numeroi ja signeeraa jokaisen kitaransa. Nyt maailmalle on lähtenyt yli 400 kitaraa. Suomen lisäksi Niemisen kitaroita on mennyt Ranskaan ja Ruotsiin.
Janne Nieminen on säilyttänyt ensimmäisen rakentamansa sikarilaatikkokitaran.
Janne Nieminen on säilyttänyt ensimmäisen rakentamansa sikarilaatikkokitaran.
Kuva: Anna-Mari Kilpijärvi

Kun oululaisela Janne Niemisellä loppui tila harrastaa autoja ja moottoripyöriä, löytyi uusi harrastus tekevälle miehelle internetistä.

Soittotaidottomaksi julistautuva Nieminen valmistaa sikarilaatikkokitaroita.

Kysyntä kasvoi pikkuhiljaa

Into sikarilaatikkokitaroiden valmistamiseen Niemisellä syttyi Youtube-videosta. Siellä vastaan tuli 3-kielinen sikarilaatikkokitara.

– Koulussa tuli aikoinaan tehtyä 6-kielinen kitara, mutta sitä en osannut soittaa, Nieminen kertoo.

Vastaan tullut soitin näytti helpommalta instrumentilta oppia.

– Vieläkään en osaa kunnolla soittaa, hän naurahtaa.

Niemisen ensimmäiset kitarat valmistuivat vuonna 2011. Ensimmäinen jäi omaan käyttöön, toinen meni kaverille. Pikkuhiljaa viidakkorumpu alkoi soida ja tilauksia alkoi sadella nikkarille ja Nieminen pisti pystyyn toiminimen.

Jokainen on omanlainen

Nyt Niemisen Hobo 63 -kitaroita on lähtenyt maailmalle yli 400. Jokainen numeroituna ja signeerattuna.

Ja jokainen on uniikki, täysin samanlaisia ei Niemisen pajasta ole juurikaan lähtenyt.

– Pohjana voi olla samanlaisia laatikoita, mutta tarrat ovat usein eri paikoissa. Harvoin saan kerralla isoa kasaa laatikoita.

Niemisen kitaroiden sointia voi kuulla sellaisten kitaristien, kuten Esa Kuloniemen, Ville Mehton ja Arto Hämäläisen hyppysissä.

– Artolle tein kitaran vanhaan matkaradioon, Nieminen hymyilee.

– Teen paljon tilaustöitä. Usein kitara tilataan 50-vuotislahjaksi.

Kuubalaisia saa harvoin

Kitaran kaikukopaksi soveltuvia sikarilaatikoita on tarjolla tänä päivänä niukasti. Aiemmin Nieminen on tilannut laatikoita Yhdysvalloista, mutta se on vaikeutunut muun muassa roimasti kallistuneiden postitusmaksujenmyötä.

– Kuubasta sikarilaatikoita ei saa ollenkaan, Nieminen kertoo.

Eurooppalaiset laatikot taas ovat täynnä varoitustarroja. Pahimmillaan varoitustarrat ovat peittäneen koko laatikon kannen.

– Ei kovin tyylikästä, Nieminen hymähtää.

– Varoitustarroja on myös vaikea irrottaa.

Nykyisin Nieminen saa laatikoita muutamien harrastajien kautta. Kavereiden kautta Nieminen on saanut myös muutamia aitoja kuubalaisialaatikoita.

Liian pieni ei saa olla

Kaikki sikarilaatikot eivät kuitenkaan sovellu kitaran tekoon.

– Korkeus on tärkeä. 5 senttiä on optimi, jotta kitaran rakenne saadaan vahvaksi. Kovin pieni ei ole hyvä soittamiseen, Nieminen korostaa

Sopiva laatikko olisi strategisilta mitoiltaan vähintään 26 x 16 senttimetriä.

Parhaiten soittoon soveltuvat puiset laatikot, mutta nykyisin markkinoilta löytyy myös puristepahvista tehtyjä rasioita.

Laatikoiden maalaamiseen Nieminen ei ole ryhtynyt. Viimeistellessä kitara saa yllensä vahapinnan, sillä laatikon pinnassa alkuperä ja elämä saavatnäkyä.

Toisaalta Nieminen ei ole rajoittanut soitinrakentamista ainoastaan sikarilaatikoihin, vaan onpa soittimia rakentunut myös matkaradion ohella vanhoihin metallisiin öljykanistereihin ja ilmakivääriin.

– Olen käyttänyt myös vanhoja rekisterikilpiä, joihin olen tehnyt itse laatikon, Nieminen kertoo.

– Sikarilaatikkokitaran voi valmistaa oikeastaan mistä vain. Jenkeissä käytetään paljon lapioita kitaran tekemiseen.

Tukea tervalepästä

Mutta kitara ei synny yksin kitaralaatikosta. Sen lisäksi lopulliseen soittimeen tarvitaan myös pätkä saunanlaudetta. Kaulan lisäksi puuta menee laatikkoon sisälle vahvikkeeksi.

– Tervaleppä on todella hyvä soitinpuu. Olen kokeillut monia puulajeja, mutta esimerkiksi tammi on liian kovaa. Tervalepästä saa hyvän äänen ja sitä on helppo työstää, Nieminen listaa.

Runkoa varten tarvitaan myös pätkä kulmalistaa, popniittejä ja ruuveja. Lisäksi kitaraan tarvitaan vielä koneisto eli virittimet, mikrofoni ja potikat. Tarvittaessa kaulaan lisätään vielä nauhat.

Ja bluesia varten kitara tarvitsee kaveriksi vielä slide-putken, jotka Nieminen valmistaa huonekaluputkesta.

Yksinkertaisista aineksista huolimatta kitaran rakentaminen vaatii keskittymistä.

– Kitaran rakentaminen on tarkkaa työtä. Sen pitää olla justiinsa, eikä melkein. Annan kitaroilleni elinikäisen takuun, mutta korjattavia ei ole juurikaan ollut.

Rouhea soundi sopii moneen

Tyypillisesti sikarilaatikkokitarat soivat kolmikielisenä, jolloin kitarassa on A-, D- ja G-kielet. Nieminen tekee myös 4- ja 6-kielisiä kitaroita tilauksesta.

– Vire on suurin ero tavalliseen kitaraan. Sikarilaatikkokitarassa on yleensä avoin G-viritys, mikä sopii bluesiin, mutta kielivalinnoilla voi vaikuttaa viritykseen, Nieminenkertoo.

Vaikka sikarilaatikkokitaraa pidetään etenkin bluesinstrumenttina, sopii se myös muihin musiikkilajeihin.

– Olen toivonut, että asiakkaat laittaisivat soittovideoita, sillä jokaisella on eri tyyli soittaa. Kitara taipuu myös jazziin, Nieminen paljastaa.

Vuosien varrella monesta muusikosta onkin tullut tuttava ja ystävä.

– Palkitsevinta on, kun kuulee oman soittimen lavalla. Se on suurin kiitos, Nieminen hymyilee.

Ilmoita asiavirheestä