Iivari ei tulijaa hätkähdä.
Suurikokoinen saksanpaimenkoira köllöttelee Akkutalo Markukselan lattialla rauhallisena kuin mikä.
Koiran isäntä, yrittäjä Esko Markuksela sen sijaan morjestaa heti tulijaa.
– Asiakas pitää huomioida tervehtimällä iloisesti ja avoimesti. Olipa hänen murheensa pieni tai suuri, se pitää kuunnella ja siitä pitää kiinnostua, hän sanoo myöhemmin.
Markukselan yrityksellä on pian juhlan paikka. Akkutalon perustamisesta tulee ensi kesänä jo 50 vuotta.
– Tämä on ollut hienoa aikaa, hän tiivistää vuosikymmenet.
Alku opetti
Esko Markuksela on yrittäjä toisessa polvessa.
Akkutalon perusti 1969 hänen Reino-isänsä, joka sairastui vain muutamaa vuotta myöhemmin.
Esko-poika joutui ottamaan ohjakset 1972 kesken varusmiespalveluksen "alta parikymppisenä pojankloppina".
Alussa oli vaikeaa.
Liike sijaitsi Aeksanterinkatu 9:ssä, Oulu10:n tieltä puretun Kauppaklubin pihalla toisessa kerroksessa.
Asiakkaita kävi harvakseen. Viikkokin saattoi mennä ennen seuraavaa, vaikka "piti elättää kahta perhettä ja maksaa vuokrat".
– Siinä oppi arvostamaan asiakasta. Ymmärsin, että jos en palvele häntä hyvin, hän ei tule toista kertaa, Markuksela sanoo.
Oppi ei ole vieläkään unohtunut.
– Jos asiakkaan ja yrittäjän välillä on luottamus, sitä ei riko kukaan. Jos se menee poikki, asiakas ei käy enää ikinä.
Maine kiiri
Pikku hiljaa Akkutalon maine kiiri, kun palvelusta ei tingitty.
– Ihmiset tottuivat käymään, eikä heille sopinut tuottaa pettymystä.
Niinpä Markuksela sai juosta yhä tiiviimmin toiseen kerrokseen ja alas 40 litran happopullo kummassakin kädessään.
– Kaikki akut piti hapottaa. Portaita juostessani päätin, että yrityksen seuraava paikka ei olisi kellarissa tai vintillä.
Kauppaklubin piha oli pieni ja Akkutalon asiakkailla alkoi olla pulaa parkkipaikoista. Markuksela ratkaisi tilanteen sopimalla, että vie akut illalla asiakkaalle.
Aikaa ja polttoainetta kului, mutta asiakkuudet säilyivät.
– Kiiminki, Haukipudas ja Ylikiiminki tulivat tutuiksi ja monet tarjotut hernekeitot syödyksi, hän naurahtaa.
Lupaus pitää
Jotain piti silti keksiä. Firma ei voinut kasvaa muuten.
Ratkaisu löytyi uusista toimitiloista Limingantullista, jossa liike toimi 80-luvulta alkaen parikymmentä vuotta.
– Se oli äärettömän tärkeä vaihe, että saimme lisää parkkitilaa. Akku ei ole ostos, jota halutaan kantaa satoja metrejä.
Asiakasta ei saa pompotella muutenkaan.
– Jos työ on luvattu valmiiksi aamuksi, sen pitää olla valmis aamuksi. Aika työn tekemiseen pitää ottaa vaikka aamuyön tunneista. Asiakkaan ei pidä tehdä turhaa reissua.
Nykyiseen, historiansa kolmanteen paikkaan Toppilan Tukkitielle Akkutalo muutti 2003.
– Täällä on iso piha paikoitustilana. Se on meidän pelipöytä.
Perheyritys
Akkutalo on perheyritys.
Sonja-puoliso on seissyt Eskonsa vierellä alusta lähtien ja hoitanut muun muassa kirjanpidon. Myös Mika-poika työskentelee liikkeessä. Ulkopuolisia työntekijöitä on yksi.
Esko Markuksela on jo eläkeiässä, 65-vuotias.
– Ei näihin vuosikymmeniin ole tainnut mahtua yhtään alle kahdeksantuntista työpäivää, hän arvelee.
– En ole osannut olla vaillakaan. Tähän on kasvanut, eikä tällainen yritys toimi ilman sitoutumista ja tekeviä käsiä.
"TUNTUU MUKAVALTA JA LÄMMITTÄÄ"
Forum24 pyysi joitakin viikkoja sitten lukijoilta kommenttteja hyvästä asiakaspalvelusta.
Oletko saanut hyvää palvelua,kysyimme.
Akkutalo Markuksela sai monta kiitosta. Siitä kuuli myös pitempiä positiivisia tarinoita.
Ydin oli aina siinä, ettei ole niin pientä asiaa, etteikö palvelu pelaisi.
Sitäkin arvostettiin, ettei tietämätönkään koe Akkutalossa asioidessaan itseään tumpeloksi.
Ja olipa yrittäjä Esko Markuksela jopa sanonut jollekin liikkeeseen tulleelle asiakkaalle, että älä nyt turhaan osta uutta akkua. Tämä nykyinen toimii vielä.
– Tuntuu mukavalta ja lämmittää, Markuksela sanoo kehuista.