Tämän syksyn kirjamarkkinoiden ykkössuosikki näyttää olevan Kari Hotakaisen formulakuski Kimi Räikkösestä kirjoittama teos. Yhteiskunnalliselta merkittävyydeltään tärkeimmäksi teokseksi taitaa kuitenkin nousta Risto Siilasmaan kirja Paranoidi optimisti – Näin johdin Nokiaa murroksessa.
Kirja tuli työpöydälle tällä viikolla, joten on parempi olla arvioimatta sen sisältöä yksityiskohtaisemmin. Olen lukenut vain kirjaa koskevia uutisia.
Nokian kännykkäbisneksen nousu ja tuho on Suomen teollisen lähihistorian hämmästyttävimpiä ja samalla myös arimpia lukuja, ei vähiten Oulussa. Sen loppuvaihe on ollut näihin asti vielä liian lähellä, että siihen olisi tohdittu tarttua.
Ollilan varjo on edelleen pitkä. Kun Kalevaan tehtiin Sunnuntaikäräjiä (30.9) kysymyksellä "Romahtiko Nokian kännykkäbisnes huonoon johtamiseen?", puoli tusinaa ex-nokialaista ei halunnut vastata. Haluttomuuden ymmärtää yhtäältä, mutta toisaalta se kertoo varjon pituudesta.
Jorma Ollilan johtaman Nokian tarina muistuttaa merkillisellä tavalla presidentti Urho Kekkosen valtakautta.
Kun Kekkonen oli voimissaan, hänen kehumisensa ja tukemisensa meni välillä yli äyräiden. Häneen kriittisesti suhtautuneet olivat harvassa, ja heihin lyötiin neuvostovastaisuuden leima.
Nokiaan suhtauduttiin samaten kovin kritiikittömästi, ja vielä pitkään Kekkosen ajan jälkeen. On suoraan myönnettävä, että näin oli myös tiedotusvälineissä. Teknologiatoisinajattelijoita ei ollut. Kun miljardeja virtasi Nokian kassaan ja Suomen verokirstuihin, olisi vaatinut keneltä tahansa kanttia alkaa varoitella ja kyseenalaistaa yrityksen tekemisiä.
Kekkonen seurasi tiedotusvälineitä tarkasti ja teki niille tiettäväksi, milloin tyyli ei miellyttänyt häntä. Yhtä lailla Ollila piti tarkkaa vahtia Nokian mediakuvasta. Tiedän hänen ottaneen yhteyttä, jos jokin kirjoitus ei häntä miellyttänyt.
En osaa sanoa, onko Ollila huutanut keskustelukumppaneilleen. Näin olisi ollut sen perusteella mitä Siilasmaa sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa ja mitä kirjan sisällöstä on kerrottu. Ollila on kiistänyt moisen.
Yhdessä tapauksessa olen ollut tahattomana sivullisena. Olin menossa haastattelemaan silloista pääministeri Paavo Lipposta (sd.) Kesärantaan 1990-luvun lopulla. Haastattelu lykkääntyi. Istuessani eteistiloissa en voinut olla kuulematta lievästi sanottuna erittäin kovaäänistä keskustelua, joka kuului Kesärannan pääsalista. Sieltä lähtivät silloinen valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok.), Nokian pääjohtaja Ollila ja Nokian toimitusjohtaja Pekka Ala-Pietilä. Lipponen poistatti haastattelusta pienimmänkin viittauksen tuohon palaveriin.
Nokian kännykkäbuumin lopusta on suurin piirtein vuosikymmen. Tuollainen välimatka on jo tarpeeksi pitkä, että aihetta pitäisi pystyä käsittelemään kiihkottomasti.
Nokian tarina on kansallisesti ja jopa kansainvälisesti niin merkittävä, ettei keskustelua pidä yrittää tukahduttaa. Hallitusammattilainen Jorma Eloranta sanoi Kauppalehdessä, etteivät yritysten hallitusten jäsenet kommentoi Suomessa edeltäjiään tai seuraajiaan. Tämä on kyllä hyvä yleissääntö, mutta Nokia oli ja on yhä erikoistapaus.
Siilasmaan aloittama keskustelu on tärkeää siksi, että Nokia ja sitä johtanut dream team olivat innokkaasti seurattu ja matkittu johtotähti. Nokian vaiheita kannattaa käydä läpi senkin takia, että virheistä osattaisiin ottaa oppia.
Yrityksiä ja yritysjohtajia käsitellään julkisuudessa ylipäätään Suomessa vähän verrattuna esimerkiksi poliitikkoihin. Etenkin suuret yritykset ja niiden johtajat ovat merkittäviä vallankäyttäjiä. Pörssiyritykset piiloutuvat kerkeästi pörssisääntöjen taakse, ja yritykset kertovat mielellään itsestään vain myönteisiä asioita.
Jos Suomessa on johdettu tai johdetaan varsinkin isoja yrityksiä yrityskulttuurilla, jossa on käytetty tai käytetään johtamisvälineinä huutamista ja pelottelua, kyllä asia on yhteiskunnallisesti niin merkittävä, että siitä pitää pystyä keskustelemaan avoimesti.
Siilasmaa osoitti siviilirohkeutta astumalla aroille varpaille. Meiltä kesti kauan ennen kuin ryhdyimme puhumaan avoimesti Kekkosen kauden varjopuolista, Neuvostoliitto/Venäjästä – ja Nokiasta.