70 vuotta täyttävä Erkki Toivanen tietää tarkalleen, millainen kuva joillakin ihmisillä on hänestä. - Sietämätön sievistelijä, snobi ja besserwisser.
-- Mutta en tunnista itseäni siitä kuvasta. Ne ovat mielikuvia. Minkäs sille voi? Toivanen naurahtaa. Niinpä. Televisio on mahtava mielikuvatehdas, ja harva kuva istuu yhtä tiukassa kuin kirjeenvaihtaja Erkki Toivanen raportoimassa Lontoosta tai Pariisista: Kapealinjainen puku, kravatti windsor-solmussa, taskuliina ja jykeväsankaiset silmälasit, joiden yhdelle linssille helikopteri olisi hätätilassa mahtunut laskeutumaan.
Ja se ääni! Toivasen tenorissa kuului ranskalaisen hienostunutta etisyyttä ja kello viiden teen diureettivaikutuksen huokoisuutta. Ei ihme, että moni imitaattori on esittänyt kultivoituneesti artikuloivaa kirjeenvaihtajaa.
-- Mutta ne ovat niin kesyjä! Kun katselen itseäni televisiossa, tulee mieleen, että kyllä voisi tehdä vähän jyrkemmän parodian, Toivanen naureskelee.
Parhaaksi imitaattorikseen Toivanen arvioi Jukka Puotilan, joka oli saattelemassa Toivasta eläkkeellekin. -- Hän esitti Peter von Baghia, joka esitelmöi Erkki Toivasesta ja siteerasi Toivasta. Mutta kauhean kiltti hänkin oli.
Hoidossa oopperassa
Erkki Toivasen syntymä oli melkoinen souvi. Lääkäreitä ja kätilöitä oli useita, ja maratonin jatkuessa kaikki olivat tuiterissa paitsi äiti. 58-tuntisen ähinän lopuksi kätilö kiljaisi: "Poika tulloo, munat näkkyy!".
-- Pää edellä en tullut tähän maailmaan. Tiedä sitten miten lähden, Toivanen hymähtää.
1947 perhe muutti Juuasta Helsinkiin, ja silloin Erkki Toivanen alkoi kasvattaa muistiinsa suomalaisen oopperan ensyklopediaa. Toivasen äiti oli iltaisin töissä Otavan kirjapainossa graafikkona ja vei poikansa hoitoon Kansallisoopperaan Bulevardille.
-- Kassalla oli töissä isän firman vanha kassa ja hän hoiti minulle aina paikan.
Toivanen soitti pianoa, mutta huomasi, ettei palo riitä ammattilaiseksi. Niinpä hän päätti ryhtyä diplomaatiksi, opiskeli kansainvälistä politiikkaa, oikeutta ja ranskaa ja käveli ulkoministeriöön.
Alkupalkan pienuus pelästytti kuitenkin nuoren miehen, joka päätyi Yhdysvaltain suurlähetystöön. Siellä Toivaselle selvisi, ettei diplomaatin ura sittenkään ollut häntä varten.
-- Minä halusin täysin vastuuttomasti puhua läpiä päähäni.
Nykyajan laskuvarjoreportterit
Puhumaan Toivanen lähti BBC:lle Lontooseen, missä hänen kotinsa on ollut 45 vuotta. Kirjeenvaihtajuus Pariisissakin oli "siirtotyömaa", ja siksi Toivanen on eläkkeelläkin jäänyt asumaan Lontooseen.
-- Siellä on kotini, siellä on yksityiselämäni.
Toivanen vietti aikoinaan yhtäjaksoisesti kymmenen vuotta Lontoon kirjeenvaihtajana ja saattoi tehdä kahdentoista minuutin raportin Britannian uudesta pääministeristä. Nykyään tempo on kiivaampi, eikä se ole Toivasen mieleen.
-- Nykyajan kirjeenvaihtajat ovat laskuvarjoreporttereja, jotka laskeutuvat ulkopuolelta paikalle. Tiedon sulattaminen puuttuu. Ennen kirjeenvaihtajat tunsivat maansa. Kirjeenvaihtajan tehtävä on kertoa miksi, ei mitä.
Kuvateksti 1: -Median suuri ongelma on, että kun tarvittaisiin enemmän ymmärrystä, media ei katso sen olevan tarpeen. Tiedosta tässä maailmassa ei ole pulaa, mutta ymmärryksestä on, Erkki Toivanen sanoo.
