Ranskassa ei ole nk. jokamiehen oikeutta. Yksityisiltä mailta marjojen ja sienien kerääminen on kielletty. Lukuisat kansalaiset maksavat vuosittain rutkia sakkoja tai joutuvat jopa lakitupaan asti metsänantimien näpistämisestä.
Suurin osa pöheikkörikollisista pääsee kuitenkin luikahtamaan pelkällä huomautuksella, sillä useimmiten niin metsänvartijat kuin santarmitkin ovat kovin virka-innottomia asioiden eteenpäinviemisessä. Yleisesti ottaen valtion ja kunnan mailta sienien ja marjojen keräily omaan tarpeeseen on sallittua, mutta kaupallinen toiminta on ehdottomasti kielletty, samoin polttopuiden haaliminen.
Tänä kesänä useampi kunta vaatii sienestäjiltä maksua. Kalleimmillaan 400 euron hintainen vuotuinen perhekohtainen sienestyskortti on oikein virallisen näköinen, kuvalla varustettu asiapaperi. Tällaisen keräilyluvan ovat kakaisseet etenkin Alpeilla lähellä Italian rajaa sijaitsevat kunnat. Italiaanot ovat aivan hulluina sieniin ja putsattuaan ensin omat apajansa tulevat sitten bussilasteittain Ranskan puolelle.
Hyvät ja pahat
Joka syksy on Ranska-Italia-luuvitosotteluita ja joskus jopa haulikkomittelöitä jonkun tatin omistuksesta. Uutisissa haastateltu metsänvartija Jean-Claude Moisan tuntui oikein ylpeältä La Briguen kunnan uudesta määräyksestä. "Meidän on ollut vaikea hillitä sienikultakuumetta. Tämä sienikortti takuulla rajoittaa metsänryöväystä."
Ranskassa on läntisen Euroopan suurimmat metsävarannot. Sieniä on julmetusti ja jotakuinkin samat lajikkeet kuin Suomessa. Esiintymistiheyksissä sen sijaan on eroja. Etenkin alavilla mailla ukon- ja akansienet ovat tosi yleisiä, huhtasieniäkin löytyy kohtalaisen mukavasti, samoin metsäherkkusieniä.
Viileimmillä alueilla, kuten Keskusylängöllä, Vosges-vuoristossa tai Alpeilla sienilajikkeet ovat miltei yksyhteen Suomen kanssa, samoilla seuduilla on myös Ranskassa muuten tuntematonta puolukkaa.
Ranskalaisilla on hieman eri käsitys huonoista ja tappavista sienistä kuin suomalaisilla. Korvasieni on lähes kaikissa sienikirjoissa varustettu pääkallon kuvalla, teki sille mitä tahansa. Rouskuja pidetään sekundatuotteina ja monia lievästi myrkyllisinä, karvarouskua jopa myrkyllisenä. Männynleppärousku tekee poikkeuksen saaden kolmesta mahdollisesta tähdestä kaksi. Haperotkaan eivät ole kunniassa, harva yltää kahteen tähteen.
Sienien käsittelyssäkin on eroja, ryöppäys on oikeastaan tuntematon käsite, samoin suolaaminen. Yhdestä ainoasta sienikirjasta olen löytänyt suolaamisohjeen ja siinäkin todetaan: "Metodia voidaan käyttää vain kiinteisiin lajikkeisiin ja nuorten yksilöitten lakkeihin". Sen sijaan ranskalaiset säilövät sieniä sitruunaveteen, öljyyn ja etikkaan tai sitten kuivaamalla.