Sven Pahajoen Lordi - hirviön tarina on epävirallinen Lordi-kirja, mikä tarkoittaa, että Tomi Putaansuu, muu yhtye tai sen lähipiiri ei osallistu teoksen markkinointiin.
Asiassa ei ole mitään tavatonta eikä ongelmallista. Itse asiassa tapa on rockkirjallisuudessa aika yleinen. Siinä missä bändien kanssa yhteistyössä tehdyt viralliset kirjat joskus kangistuvat imagonkiillotukseksi ja myötäkarvaan silittelyksi, yhtyeen vaikutuspiirin ulkopuolella toteutetut opukset voivat parhaimmillaan tarjota särmää ja vaihtoehtoisia näkökulmia.
Sitä ei kuitenkaan tee tämä oikean rockkirjan ja lehtitelineissä myytävän fanilehdykän välimalli. Lordi - hirviön tarina on eri medioiden Lordi-jutuista muokattu tekele, jossa myös leikkaa-liimaa-tekniikka on arvossaan.
Kirjassaan Pahajoki tuhlaa 10 sivua kirjaan sellaisenaan lätkäistyillä Ylen tiedotteilla Lordin Euroviisutaipaleesta, koska "Ne ovat dokumentteja, jotka on hyvä säilyttää myös tuleville polville sanasta sanaan."
Ehkä niin, mutta kyllä ne näyttävät ihan hyvin säilyvän myös Ylen internet-sivuilla.
Toiset 10 sivua palaa monsterdiscohell.com (eli Lordin verkkosivustolta) liki olemattomin sanamuutoksin napattuihin Lordin, rumpali Kitan ja kitaristi Amenin haastatteluihin. Kasvojenpaljastamisjupakan nettiadressi ja juorulehtien anteeksipyynnöt vievät pari sivua, samoin Euroviisun Hard Rock Hallelujahin sanat.
Kun kirjoitatte suomenkieliseen Wikipediaan hakusanaksi hard rock, tiedätte samalla miten myös kirjailija Pahajoki musiikkityyliä teoksessaan luonnehtii.
Loppuun löysästi taitettu diskografia vie puolenkymmentä sivua ja kirjassa on noin 40 kuvasivua, joten Pahajoen kädenjälki pääsee esiin lähinnä alkuosan tarinassa pojasta, joka halusi hirviöksi.
Mitään ennen lukematonta Pahajoki ei esiin tuo kerratessaan Tomi Putaansuun kasvun Lordiksi. Kuinka toisikaan, kun lähteenä ovat suomalaiset tiedotusvälineet. Mutta kyllä kirjan tästä osasta asiapitoisen esitelmän saa puristettua yläasteen äidinkielentunnille.
Runsas kuvitus on ammattimaista lehtikuvatasoa ja painojälki asiallinen, joten bändin hirviöitä on hauska katsella. Aivan pikkulapsille tekstiä on liikaa, aikuinen rockin ystävä ei saa kirjasta mitään irti, joten tekstin voi ajatella kiinnostavan varhaisnuoria.
Kirja huipentuu, ties miksi, muusta sisällöstä täysin irralliseen muutaman sivun hölynpölyyn Tomi Putaansuun astrologisesta kartasta.
Lars Johanssonin laatimassa osiossa tähdet kertovat muun muassa, että "Tähän planeettakuvioon kuuluu myös, että jano voi joskus yllättää", "Lordilla on ollut kurkku- ja niskaongelmia lapsuudessa" ja että "Odotettavissa on pitkä ura ja loistava menestys, ei miljoonille vain miljardeille ihmisille."
Aivan mahdottomia ei vaadita, että myöhemmin tänä syksynä ilmestyvällä Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajan Jussi Ahlrothin kirjoittamalla Lordi-kirjalla olisi enemmän annettavaan.