Funkia ja hiphopia kolmannella albumillaan yhdistelevä Seremoniamestari on nokkela riimittäjä, jonka yhteiskuntasatiireissa häilyy kaupunkielämän ja kansalliskulttuurin kolina.
Sana viikonvaihteeksi -levyllä Seremoniamestari on edennyt kiinnostavaan 1970-lukulaisen danceretron ja funkahtavan raskaana matelevan hiphopin keitokseen. Levyn tuottanut Skillsters on samplannut musiikkiin pätkiä niin lasten satulevyiltä kuin television viihdeohjelmista.
Seremoniamestari on taitava yhteiskuntasatiirikko ja suomalaista arkea kuvanneiden kansalliskirjailijoiden perillinen.
"Musiikki on mulle yhtä aikaa kolumni, päiväkirja ja sanakikkailua", hän toteaa
Seremoniamestari samplaa teksteissään rennosti niin Junnu Vainion kuin Pauli Hanhiniemenkin kirjoittamia klassikkoja. Hänen terävä papatuksensa on vuolasta ja lähes katkeamatonta sanojen tulvaa.
Sanavalmis tamperelaisrappari pitää tärkeänä sitä, että suomalaisen rapmusiikin rima olisi sekä musiikillisesti ja tekstillisesti mahdollisimman korkealla.
"Sisällön ja muodon pitää myös kulkea käsi kädessä. Käytän paljon kahden tai kolmen sanan riimejä niin, että musiikki kuulostaisi mahdollisimman tuoreelta."
Yhteiskunnan sokeaa kritisointia tamperelaisrappari pitää liian helppona ja populistisena. Hänen terävät ja syväluotaavat arkikuvauksensa purevatkin enemmän suomalaisen populaarikulttuurin pyhää lehmää eli kansaa itseään.
"En pidä itseäni oikean ja hyvän mittapuuna. Mutta kansaa saatan teksteissäni haukkua. Se on aina ollut aina pyhä lehmä iskelmä- ja rokkiteksteissä."
Rapin pirstoutuminen useiksi alalajiksi ja pikku nurkkakunniksi pitää yhä yllä vahvaa undergroundkulttuuria. Musiikintekijät tekevät musiikkia toisilleen pienissä kaveripiireissä.
"Osassa underground-rapia juodaan oman possen kanssa oikeata kaljaa oikealla ostarilla. Sellaisesta menosta en ole kiinnostunut."
Rapmusiikkia on maailman mediassa tulkittu aina kovin mustavalkoisesti. Alkuaikojen artistit kuten Public Enemy tai Run DMC vetosivat ihmisiin poliittisilla sanomillaan, mutta 1990-luvulla rap sai päälleen synkeän leiman.
Snoop Doggy Dogg ja viimeksi Sean "Puff Daddy" Combs nousivat MTV:lle ja lehtien otsikoihin paukkurautaa heiluttelevina lainrikkojina. Toisaalla amerikkalaisen rapin pahoista pojista on tullut myös tunnustettuja taiteilijoita. Poliittisilla teksteillään amerikkalaisia kuohuttanut ja suututtanut Ice-T on nyt televisiotähti.
Seremoniamestari pitää varsinkin amerikkalaisen rapmusiikin julkisuuskuvaa hankalana. Suurin osa Music Televisionia ja rocktabloideja lukevasta yleisöstä saa päällensä sensaatiohakuisen ja vain negatiivisia uutisia pullistelevan uutisvirran.
"Liian monet ihmiset assosioivat rapia gangsta-ilmiöiden kautta. Se on valitettavaa."
Suomalaisessa rapissa ei ole ollut jakoa hyvän ja pahan pojan välillä. Seremoniamestari toteaa, että sama jako olisi myös esimerkiksi iskelmän ja rockin tapauksessa teennäinen.
"Suomessa olisi aivan turha luoda kovan pojan imagoa, koska se olisi pelkkää hassuttelua. Eihän muissakaan genreissä ole artisteja, jotka viettäisivät hurjaa kaksoiselämää."