Vielä eilen illalla Suomen uinnin mitalisaalis olympialaisista kautta aikojen oli lukemissa 0+1+3. Tänään aamulla se saattaa olla jotakin väliltä 1+1+3 -- 0+1+4. Saattaahan se olla edelleen tuo vanha tuttu nolla-yksi-kolmonenkin. Mene ja tiedä.
Tulipa aamuyöllä uusi numero mihin tahansa mitalisarakkeeseen, tulos on erinomainen. Lähellä erinomaista se on jo nyt, sillä Hanna-Maria Seppälän finaalipaikka uintimatkoista kovimmalla on korkean hatunnoston arvoinen asia.
Lajien keskinäinen vertailu ei ole ihan yksinkertaista puuhaa. Se kuitenkin on selvää, että uinti on urheilua sieltä kovimmasta päästä. Se kuuluu niiden lajien joukkoon, jota harratstetaan käytännössä maapallon jokaisessa kolkassa: huipulle pyrkijöitä on paljon, ja vain kovimmat onnistuvat siinä. Suomen uintihelmi kuuluu tuohon harvojen joukkoon.
Katsotaan aamulla, kuinka korkealle hattuja ja lippalakkeja on syytä nostaa.
Seppälän menestys on mannaa Suomen uimaliitolle. Viimeistään arvokisojen kestomenestyjä Jani Sievisen lopetettua komean uransa uimalakkikansa heräsi suomalaisen huippu-uinnin tasoon.
Peking on vain vahvistanut sitä totuutta, että kärki (lue Hanna-Maria Seppälä) on terävä mutta äärettömän ohut. Keravalaisen hartioiden takana on todella paljon tyhjää kloorivettä. Menestys on nyt ja vielä lähitulevaisuudessakin yksin Seppälän perheyrityksen varassa.
Lajin kannalta on toki lohdullista, että Seppälän vanavedessä tulevassa seuraavassa aallossa polskivat ovat nuoria ja lahjakkaita.
Pekingissäkin mukana olevasta nuorisoketjusta voi olla iloa ja riemua jo seuraavissa tai viimeistään sitä seuraavissa olympialaisissa.
Saattaa olla olemattakin, sillä lahjakkaasta nuoresta aikuiseksi huippu-urheilijaksi kasvaminen on arvoituksellinen juttu -- varsinkin tytöillä.
Sen sijaan, että Uimaliitossa keskitytään röyhistelemään rintapieliä Seppälän menestyksen varjolla, siellä on tehtävä suunnitelmat tulevaisuuden menestyksen turvaamiseksi. Mallia voisi ottaa vaikka Seppälöistä -- ja se malli on aika yksinkertainen: monta vuotta lujaa työtä ja omistautumista uinnille. Ei se sen kummallisempaa ole.