Kyyhkyt saattoivat sanaa jo kauan ennen kirjekyyhkyjen aikakautta. Antiikin Kreikassa elänyt näytelmäkirjailija Euripides kertoi kyyhkyparin ilmoittaneen Persian laivaston tuhon. Kolumbus eli kyyhky toi tiedon uudesta mantereesta puoli vuosituhatta sitten.
Raamatun vedenpaisumuskertomuksen mukaan Nooa päästi kyyhkyn tarkastamaan, joko paisumus oli ohi. Kyyhky palasi arkkiin oliivipuun oksa nokassaan ja Nooa ymmärsi, että vesi oli laskemassa. Tässä episodissa on rauhankyyhkyn juuret.
Historioitsija Olaus Magnus väitti 1500-luvulla, että kyyhkyn verellä ja ulosteella olisi merkittäviä lääkinnällisiä vaikutuksia. Kipeisiin kohtiin kannatti levittää silkkaa kyyhkyn ulostetta tai siitä ja hunajasta tehtyä voidetta. Kyyhkyn veri paransi tai ainakin lievitti jalkakihtiä.
Jo kauan ennen Magnusta kyyhkyn verellä oli lääkitty kramppeja, sydänkohtauksia ja koliikkia.
Sepelkyyhkyä (Columba palumbus) on vanhastaan sanottu toukomettiseksi. Nimi esiintyy ensi kerran vuoden 1642 Raamatussa.
Kielentutkija Kaisa Häkkisen mukaan nimi toukomettinen ei ole syntynyt spontaanisti kansan suussa, vaan sen alkuperä on kirjakielessä. Nimessä yhdistyvät kylvöä tarkoittava vanha sana touko sekä metsässä asuvaa kyyhkyä yleisesti merkinnyt mettinen.
Lestadiolainen Leonard Typpö kelpuutti raamatullisen ja runollisen sepelkyyhkyn nimen pääsiäisvirteensä. "Kesälinnut taivaan alla iloisina lentävät. Sulaneella sydämellä laulaa toukomettiset", Typpö kirjoittaa. Äkkinäisen mieleen sepelkyyhkyn ääni tuo lähinnä pöllön huhuilun.
Topi Linjama
