Käräjäoikeus: Omis­ta­jal­ta ka­ran­nut koira puri toista koiraa ja miestä Rak­si­las­sa

Jääkiekko: Kärpät ru­tii­ni­voi­tol­la kiinni ko­ti­etuun – Seu­raa­vak­si edessä tup­la­pe­lit HIFK:ta vastaan

Hyvinvointialueet: Me­ri-Lap­pi pohtii eroa­van­sa Lapista ja liit­ty­vän­sä Poh­tee­seen

Mainos: Tilaa Kaleva tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Sek­suaa­li­nen häi­rin­tä on aina val­lan­käyt­töä

Viime päivien kohu-uutiset seksuaalisen ahdistelun vuoksi tehtävistään vetäytyneestä poliitikosta herättävät monia kysymyksiä.

Ensimmäinen niistä on se, miten politiikassa on – esitettyjen tietojen mukaan – mahdollista tehdä pitkiä aikoja asioita, joiden perusteella ainakin kansainvälisestä yrityksestä lentäisi ulos kuin leppäkeihäs. Miten uhrit eivät pyynnöistään huolimatta ole saaneet apua?

Kehotus puhua poliisille on muodollis-juridisesti oikea neuvo. Moraalis-eettisesti se on pään pistämistä pensaaseen. Henkilön, jolta apua pyydetään, täytyy pystyä parempaan varsinkin, kun uhrit ovat lehtitietojen mukaan varsin nuoria naisia, jopa alaikäisiä.

"Häirintätietoisuuden lisääminen ja nk. heikkojen signaalien tunnistaminen ovat tärkeä osa erilaisia mentorointiohjelmia, joita ainakin yritysmaailmassa hyödynnetään paljon."

Miten me ikääntyneemmät naiset, joista monia on 80-luvun toisenlaisessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä ahdisteltu, häiritty ja tytötelty, voimme auttaa katkaisemaan tämän kierteen?

Aiheesta on ruvettava puhumaan sen oikealla nimellä.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.