”Neljän teatterikorkeakoulun oppilaan yllätysmanifesti Pohjoisilla teatteripäivillä Oulun kaupunginteatterissa lauantaina sai aikaan täyden kaaoksen. Oppilaat ryntäsivät lavalle kesken Oulun teatterinjohtajan Jussi Helmisen puhetta, riisuuntuivat alasti, sivelivät itsensä ulosteilla ja hyökkäsivät yleisön kimppuun jauhesammuttimin, ruoskin, pommein ja ulostein.”
Näin alkoi Kalevan uutinen Jumalan teatterin tempauksesta Oulun kaupunginteatterissa 30 vuotta sitten.
Ryhmän muodosti neljä Teatterikorkeakoulun kakkoskurssin opiskelijaa: ohjaajalinjalle vaihtanut Jari Halonen, dramaturgiaopiskelija Esa Kirkkopelto sekä näyttelijäoppilaat Jari Hietanen ja Jorma Tommila.
Lyhyt, viisiminuuttinen ”teatterimanifesti” tuli suuren näyttämön katsomossa aamupäivällä kello 11 istuneille noin 80:lle teatteripäivien osanottajalle ja lehdistön edustajalle shokkina.
Jumalanteatterilaiset hieroivat alastomalle iholleen ulosteitaan ja yksi heistä viilteli käsivarttaan. He hyökkäsivät teatteripäivien yleisön päälle pelotellen heitä ruoskilla ja tykinlaukaus-ilotulituspommeilla, heittelivät muovipusseista paskaa, jukurttipurkkeja ja kananmunia.
”Ympärillä ihmiset itkivät tai nauroivat hysteerisesti, yrittivät puhdistaa ulosteiden ja vaahtosammuttimien sakean pölyn sotkemia kasvojaan ja vaatteitaan. Joku antoi naistenhuoneessa ylen”, Kalevan kulttuuritoimittaja Kaisu Mikkola raportoi.
Ensireaktiot olivat ristiriitaisia, järkyttyneitä ja hämmentyneitä. Kaikkein vihaisin oli teatterinjohtaja Jussi Helminen, joka oli odottanut teatterikorkeakoululaisilta demonstraatiota, mitkä ovat koulun uudet trendit.
Kun Teakin virallinen vierailuesitys Ilta pilalla peruuntui, Kirkkopelto, Halonen, Hietanen ja Tommila tarjoutuivat yksityisinä opiskelijoina esittämään oman manifestinsa.
Ennen Oulun-vierailua he olivat näytelleet Lepakkoluolassa Helsingissä Jumalan teatteria, jossa he roikkuivat ristillä ja puhuivat mielipiteitään yleisölle.
Helminen oletti, että kyse on nyt samasta teoksesta.
”Olen masentunut, ja luulen, että pojat tulivat hakemaan julkisuutta ja saavat sitä. Mutta mitä heidän pitääkään tehdä seuraavaksi, että ylittäisivät vielä tämän?” Helminen kirjoitti Kalevan lukijoille.
”Toivoisin, että oululainen teatteriyleisö tuomitsisi kanssamme tehdyn terroriteon. Ja antaisi kannatuksensa teatteritaiteelle. Tässä tilanteessa rohkeutta on edelleen uskoa teatteriin, sen tulevaisuuteen.”
Ainakin vähäksi aikaa hyökkäys pakotti Oulun kaupunginteatterin Helmisen mukaan tarjoamaan turvallista ja yleisöhakuista ohjelmaa.
Teatteri-lehden (3/1987) haastattelussa Jari Halonen avasi Oulun esityksen viestiä näin: ”Eihän Turkkakaan selitä tekosiaan. Ei kukaan suuri taiteilija selittele, se vaan antaa taideteoksen puhua puolestaan. Mehän tehään brokkiksia ja jätetään selittely vähemmälle. Sit me voidaan kolmenkymmenen vuoden kuluttua tehdä muistelmia ja kertoa mistä oli kysymys.”
Paikalla ollut Eeli Aalto kertoo Ylen Elävän Arkiston videolla illan tapahtumista:
