Politiikkaan palasi vanha tuttu järjestys sunnuntaina, kun SDP otti kunnallisvaaleissa voiton Paavo Lipposen johdolla. Keskusta jäi nuolemaan näppejään huippusuositusta puheenjohtajastaan huolimatta. Se ei pystynyt puristamaan kolmatta suurta voittoa 2000-luvulla.
Sosiaalidemokraatit ovat hallinneet Suomen politiikkaa vuodesta 1966 lähtien, viime vuoden eduskuntavaaleja ja vuoden 2000 kunnallisvaaleja lukuunottamatta. Niissä voitot korjasi keskusta, joka on pystynyt nostamaan kannatuksensa tällä vuosituhannella aiempaa korkeammalle tasolle. Keskustalaisten unelmoima kolmas perättäinen voitto jäi kuitenkin vain haaveeksi, kun puolue ylsi "vain" historiansa toiseksi parhaaseen kunnallisvaalituloksen sotien jälkeen. Puolueen ääniosuus laski viime vaaleista, jolloin sitä veti sijaisjohtajana Anneli Jäätteenmäki.
Keskustan häviö SDP:lle on hienoinen yllätys ainakin siinä mielessä, että puoluetta johtaa tämän hetken suosituin poliitikko, pääministeri Matti Vanhanen ja SDP:tä vanha konkari Paavo Lipponen, jonka odotetaan jättävän puolueen nuorempiin käsiin ensi kesänä. Lipposen on nyt helppo lähteä puheenjohtajan paikalta voittajana. Vai saako vaalivoitto hänet uusiin mietteisiin?
Lipponen on kulkenut vuoden 1995 eduskuntavaalien murskavoittonsa jälkeen tappiosta tappioon, mutta nyt tuli himottu kultamitali huolimatta siitä, että hän on kampanjoinut hieman innottoman tuntuisesti. Lipponen jäi pois Vanhasen hallituksesta omasta tahdostaan, ja se heijastui vaalitulokseen. Päävastuun hallituksen tekemisistä on kantanut Vanhanen.
Kun vaalitulosta arvioidaan ajan kanssa, myös puoluesihteeri Eero Heinäluoman, kruununprinssin, rooli korostuu. Heinäluoma kiersi maata kuin viimeistä päivää ja puhui kuin Runeberg.
SDP:n paluu suurimmaksi puolueeksi kohtuullisella vajaan neljänneksen, muttei missään tapauksessa hyvällä ääniosuudella merkitsee sitä, etteivät poliittiset valtasuhteet Suomen politiikassa ole sittenkään järkkyneet pysyvästi 2000-luvulla. Keskustan voitot 2000 ja 2003 jäävät ainakin toistaiseksi vain myrskyvaroituksiksi ja osoitukseksi poliittisen hegemoniataistelun koventumisesta.
SDP ja keskusta istuvat sulassa sovussa hallituksessa, ja keskusta säilyy selvästi suurimpana kuntapuolueena. Se kahmi yli kolmanneksen kaikista valtuustopaikoista. On vaikea nähdä, miten SDP voi hyödyntää vaalivoittoaan. Hallituksen kuntapolitiikkaan tuskin tulee olennaisia muutoksia, ja kunnissa päätöksenteko kulkee omia latujaan. Ehkäpä voiton suurin merkitys onkin siinä henkisessä potkussa, jonka se antaa. SDP voi lähteä luottavaisin mielin kohti presidentinvaaleja ja eduskuntavaaleja.
Kokoomuksessakin on aihetta röyhistelyyn. Nuori puheenjohtaja Jyrki Katainen löi itsensä hienosti läpi heti ensimmäisissä vaaleissaan. Kokoomuksen ääniosuus pomppasi vaalien alusajan surkeista kannatuslukemista reippaasti. Tulos on puolueen historian valossa kuitenkin korkeintaan siedettävä. Kyseessä on siis torjuntavoitto.
Vasemmistoliitto ja vihreät pitivät kutakuinkin entiset asemansa, ja niiden järjestys säilyi entisenä. Ne eivät saaneet oppositiosta uutta vauhtia. SDP ja keskusta rohmusivat yhdessä lähes puolet äänistä ja hallitusrintama sai jonkin verran yli puolet kaikista äänistä, joita annettiin yhä luvattoman vähän. Pienille puolueille tippui vain murusia isoisten pöydästä.