Suviseurat: "Nämä ovat oikein hauskat fes­ta­rit", sanoo nuori seu­ra­vie­ras Anna Kar­hu­maa Lopen su­vi­seu­roil­la

Koronarajoitukset: Ko­ro­na­toi­met päät­ty­vät Suomen ra­joil­la per­jan­tai­na

Uimavedet: Katso Kalevan ui­ma­ran­ta­ko­nees­ta, kuinka puhdas vesi lä­hi­ran­nal­la­si on

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Satu pik­ku­po­jas­ta, joka ajat­te­li, että oman hiek­ka­laa­ti­kon paras asian­tun­ti­ja on hän itse

Kun pikkupoikana luettiin satuja, muistuu mieleen, että satu alkoi ”olipa kerran...” ja päättyi ”sen pituinen se”. Silloin ei ollut ruutuaikaa, mutta oli aikaa lukea satuja. Mieleenpainuvin oli Sakari Topeliuksen satu ”Koivu ja tähti”, jonka tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun alkupuolelle, Suuren pohjan sodan tapahtumiin. Tämäkin satu alkaa ”olipa kerran” ja päättyy ”sen pituinen se”.

Olipa kerran pikkupoika, joka leikki hiekkalaatikolla, jonka naapurin iso poika omisti. Mutta sitten naapurin isolla pojalla tuli iso kylätappelu, jolloin pikkupoika huomasi, että olisi mukavampaa leikkiä omalla hiekkalaatikolla. Siitä seurasi murheellinen kylätappelu myös pienelle hiekkalaatikolle.