Aikaisin keskiviikkoaamuna joukko Kelopoikia ja Kokkopartiolaisia Oulusta nousi linja-autoon suuntanaan Padasjoki. Sade ropisi niskaamme, kun pystytimme telttojamme. Odotuksemme olivat korkealla ja mieliämme lannisti jatkuva, välillä runsaskin sade.
Kun leiriin saapui joukko irlantilaistyttöjä, mielialamme nousi huomattavasti. Illalla pidetyt leirin avajaiset viimeistelivät juuri tällaiselle leirille oikean tunnelman. Sadekin taukosi sopivasti avajaisten ajaksi. Maatessamme makuupusseissa uni ei millään meinannut tulla silmään. Olihan todella suuri leiri alkamassa!
Aamulla harmiksemme huomasimme, että puolijoukkuetelttamme oli hieman vuotanut ja makuupussimme olivat kostuneet. Se ei kuitenkaan menoamme haitannut.
Päivällä saimme sateen lomassa pari tuntia auringonpaistetta, ja se piristi mieliämme entisestään. Kaikki leiriläiset lähtevät vielä muun muassa yhden yön vaellukselle, haikille. Odotettavissa on myös melontaa, suunnistusta, partiovyön tekemistä ja retkisahan valmistaminen.
Leiriä ei saataisi pystyyn ilman palveluleiriläisiä. Kaikki yli 15-vuotiaat ovat kukin omissa palvelutehtävissään. Kaikki hommat ovat yhtä tärkeitä, oli se sitten huussien siivoamista tai leirin johtamista.
Palveluleiriläisten leirielämä on erilaista. Aamut alkavat aikaisella herätyksellä, ja työt saattavat kestää aamutunneille asti. Sähköryhmäläiset Elina Saloranta ja Veera Rissanen Kelopojista tekevät töitä 12 tunnin vuoroissa aamu kahdeksasta ilta kahdeksaan ja toisin päin. Yhden vuoron jälkeen on vuorokausi vapaata. Työtehtäviin kuuluu kaikenlaisten sähkövikojen korjaus, taitojen puuttuessa päivystäminen ja yleinen auttaminen.
Olemme olleet tosi innoissamme koko ajan, eikä koti-ikävästä ole ollut tietoakaan. Viimeisenä iltana kaikki 12 000 partiolaista kokoontuvat viimeisen kerran yhteen päättämään leiriä.
