Karhun poika sairastaa, häntä hellikäämme, lääkkehillä hoidelkaa Nalle ystäväämme. Patjaksensa parahin matto levitellään, peitteheksi toinenkin kääritähän hellään. Laulu kaunis lauletaan univirreksensä, itse käymme uinumaan hänen vierellensä."
Georg Malmstenin ensimmäinen levytetty lastenlaulu 1930-luvun alussa sai innoituksensa hänen poikansa pienestä leikkinallesta. Lasten suosikkilelu Teddykarhu syntyi Saksassa vuonna 1902. Mutta jo sitä ennen valmistettiin lapsille karhumaisia leikkikalueläimiä, jotka seisoivat neljällä jalalla ja muistuttivat oikeaa karhua. Niitä oli monenkokoisia ja myös pyörällisiä.
Ensimmäinen oikea Teddykarhu syntyi Saksassa lelueläimiä valmistavassa Steiff-tehtaassa. Sen suunnitteli ja piirsi Margarete Steiffin veljenpoika Richard, joka teki useita tutustumis- ja mallipiirrosmatkoja eläintarhaan. Oikeiden karhujen innoittamana hän loi karvaisen leikkikalun, jota voi liikutella eri asentoihin ja joka oli kuitenkin mahdollisimman luonnollisen näköinen. Siitä tuli tavallaan eräänlainen karvainen poikien nukke, joka seisoi kahdella jalalla ja jota voi tarvittaessa vaikka pukea.
Kallista käsityötä
Margarete Steiff ei oikein uskonut lelutehtaansa uuden tulokkaan menestykseen, sillä siitä tuli aika kallis. Teddykarhu valmistettiin käsityönä ja sen päällysmateriaali oli aitoa, hienoa villamohairia, joka parhaimmillaan tehdään angoravuohen karvasta. Vuoden 1903 Leipzigin suurilla leikkikalumessuilla nallekarhu löi kuitenkin itsensä läpi ja tilauksista suurin eli 3 000 kappaletta meni Amerikkaan.
Ensimmäinen nallekarhu sai leikkikalumessuilla myös kritiikkiä suuresta koostaan. Se oli istuessaan 55 senttiä korkea ja myös melko painava. Nallea kuitenkin kehiteltiin, seuraava malli oli jo hieman kevyempi ja pienempi. Silläkin oli yhä vielä vahanenä ja mäyrämäinen pää ja raajat kiinni rautalanka-läpiveto-systeemillä.
Mutta vasta pari vuotta myöhemmin tuotekehittelyssä syntyi varsinainen Richard Steiff-nalle. Se oli hieman hoikistunut massusta, nallen päässä oli selvä otsapenger ja kuono-osa, nenä ja suu oli neulottu, selässä oli pieni kyttyrä ja raajat olivat todella pitkät ja tassut suuret. Nallen pää ja raajat oli kiinnitetty uudella systeemillä eli niissä oli kiekko-kiinnitys. Ja kun se oli tehty harmaasta mohairista, se oli täydellinen teddykarhu.
Rooseveltin Teddy
Nimensä nallekarhu sai valtameren takaa Amerikasta, jonka presidenttinä oli nallen syntymävuonna Theodore Roosenvelt, jonka lempinimi oli Teddy. Hän oli innokas metsästäjä, jolle tarjottiin kerran metsästettäväksi pientä, puuhun sidottu karhunpoikasta, kun muuta saalista ei oltu saatu. Presidentti ei karhunpentua tietenkään ampunut, mutta eräs pilapiirtäjä piirsi tilanteesta lehteen pilapiirroksen.
Morris Michton alkoi valmistaa nallekarhuja Brooklynissä ja nimesi ne luvan kysyttyään Teddykarhuiksi, joka yleistyi nallekarhujen nimeksi. Presidentti Roosevelt käytti sittemmin Teddykarhua tunnuksenaan ja nykyisin kansainvälistä nallekarhupäivää vietetään hänen syntymäpäivänään 27.10.
Nalleista tuli pian kansainvälinen hitti ja ne olivat myydyimpiä leluja niin Saksassa kuin Amerikassakin. Pelkästään Steiffin-tehdas valmisti jo vuonna 1907 kaikkiaan 975 000 karhua. Myös värit alkoivat nallekarhuissa yleistyä, kirkkaan punainen nalle valmistettiin Venäjän hoviin ja Titanicin upottua Steiff valmisti sarjan mustia surunalleja.
Suomeen sodan jälkeen
Suomeen Teddykarhut tulivat hitaasti. Riihimäen lähellä on maamme ainoa nallekarhumuseo ja sen nallemamma Armi Viitasaari kertoo, että nallekarhun alkuvuosina ne olivat äärimmäisen harvinaisia Suomessa. Se johtui niiden kalliista hinnasta ja siitä, ettei meillä ollut leikkikalukauppoja.
Teddykarhu yleistyi Viitasaaren mukaan Suomessa vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun niitä ryhdyttiin tuomaan halvemmista maista kuten Puolasta. Halvempi hinta selittyi sillä, että niiden päällysmateriaaliksi yleistyi puuvillaviskoosikangas. Sillä on päällystetty tyypilliset keltaiset vanhat nallet, joita meiltä löytyy.
Nallekarhumuseoon 750 kappaleen kokoelman kerännyt Viitasaari kertoo, että Suomesta löytyy priimakunnossa olevia vanhoja nalleja. "Niitä on saatu ehkä Saksan sukulaisilta tai Amerikan paketissa. Kun ne olivat kalliita ja hienoja, ei niillä ole annettu lasten leikkiä. Nalle on pidetty lasivitriinissä ja korkeintaan sillä on saanut leikkiä sunnuntaina varovasti pyhäpuvussa"
Teddykarhut ovat nykyisin haluttuja keräilykohteita. Se on Viitasaaren mukaan nimenomaan aikuisikäisten ihmisten harrastus.
"Mutta hyvin vanhoja Teddykarhuja meillä ei keräilymarkkinoilla liiku, koska niitä ei Suomeen juurikaan ole tuotu. Vielä kymmenen vuotta sitten esimerkiksi kirpputoreilla on erilaisia nallekarhuja, mutta nykyisin niitä ei enää löydy. Nallekarhukokoelman kerääminen on nykyisin hyvin vaikeaa ellei sitten ole saanut suurta lottovoittoa, jotta pystyy ostamaan niitä ulkomailta", Viitasaari sanoo.
