Painin päävalmentaja Pasi Sarkkinen kaipaa suomalaiseen huippu-urheiluun ammattimaisempaa otetta. Sarkkinen ei ole kovin hyvillään siitä, että olympia- tai muu arvokisamitali ostaa tavallaan jatkoaikaa lajien talousnäkymille. Ei, vaikka hänen oma lajinsa voitti Marko Yli-Hannukselan voimin olympiamitalin toisissa peräkkäisissä olympiakisoissa.
- Valmennusorganisaatio on meillä sen varassa, että joku raapii sen lätkän. Se on hirvittävä paine, Sarkkinen puntaroi.
Painissa valtaosa rahoituksesta tulee valtiolta urheilijapalkkoina tai Olympiakomitean kautta suunnattuina apurahoina. Tilanne on sama monissa muissakin sellaisissa lajeissa, joissa taloudellisten tukijoiden hankkiminen ei tunnu luonnistuvan.
- Yksittäisille urheilijoille tukea voi vielä löytyä, mutta liitto on sen verran persoonaton, ettei tukea löydy, Sarkkinen totesi ja arveli, että ehkä Painiliitto on pystynyt sentään hyödyntämään Juha Ahokkaan viimevuotisen EM-kullan paremmin kuin Yli-Hannukselan edellisen olympiamitalin.
Talkootyö ei ole kestävä tapa valmentaa
Monen muun lajin tavoin painissa valtaosa työstä niin valmennuksessa kuin seuroissa tehdään talkoina. Sarkkisen mukaan esimerkiksi Marko Yli-Hannukselan valmennus käy hyvästä esimerkistä, kun isä Seppo uhraa siihen vuositolkulla vapaa-aikaansa.
- Eihän se voi mennä niin, että viikossa 40 tuntia hitsataan ja 20-25 tuntia valmennetaan, ja vain ensin mainitusta saa palkan, Sarkkinen muistutti.
Suomen huippu-urheilulla onkin Sarkkisen mukaan tiukan pohdinnan paikka. Ammattimaisuutta on lisättävä joka lajissa.
- Ateenaan valmistautuessa lakkasin piittaamasta budjeteista ja kaikki satsattiin Markon ja Juhan valmistautumiseen. Lasketaan ne eurot sitten myöhemmin. Minä siinä löysässä hirressä roikuin, jotta urheilijoiden ei tarvinnut piitata taloudesta, Sarkkinen totesi.
Hän muistutti, että jos olympiakarsinnat olisivat onnistuneet suomalaisilta normaalisti, Ateenassa olisi ollut useampi kuin kaksi suomalaispainijaa. Silloin olisivat rahat olleet jo tiukilla.
Olympiakarsintojen pettymykset olivat Sarkkiselle keväällä kova paikka.
- Oli aika vaikea tsempata joukkuetta Haaparannan EM-kisoihin karsintapettymysten jälkeen. Vaikka Marko ja Juha olivat loukkaantumisten takia sivussa, onneksi Härkäsen Ari toi sentään pronssia, Sarkkinen muisteli.
Uuden päävalmentajan haku edessä
Sarkkinen tuli painin päävalmentajaksi alkuvuonna 2001 ja aikoo päättää pestinsä sopimuksen umpeuduttua vuoden vaihteessa.
- Minulla on kolme pientä lasta kotona. Vaimon (Tuuli Matinsalo) kanssa sovimme, että tällä työllä täytyy olla joku päätepiste. Ajatus on, että työtäni jatkaa ensi vuonna joku muu, Sarkkinen muotoili illalla.
Vaikka valmennuksen kehittäminen ei ole Sarkkisen toiveiden mukaisesti, päävalmentaja on pystynyt suojatteineen pitämään lajin mitalikannassa. Sarkkisen valmennuskaudella Ahokas voitti EM-kultaa 2003 ja EM-pronssia 2002, Yli-Hannuksela olympiahopeaa 2004 ja EM-pronssia 2002 sekä Härkänen EM-pronssia viime keväänä.
- Vain vuosi 2001 meni ilman mitalia. Kerran olen päässyt Maamme-laulua kuuntelemaan, ja olisin voinut kuunnella toisenkin kerran, Sarkkinen viittasi Yli-Hannukselan häviämään olympiafinaaliin.
Ei jäänyt jossiteltavaa
Sarkkinen ehti Ateenassa karjua kurkkunsa käheäksi yhdessä päivässä. 74 kilon sarjan loppuottelu tarjosi Sarkkisen äänijänteille ennen kokemattoman haasteen. Marko Yli-Hannukselan olympiahopea oli luonnollisesti mieluisa tulos Sarkkisellekin.
- Hävitty matsi. Ei tästä jossiteltavaa jäänyt, Sarkkinen myönsi.
Sarkkinen laski, että Yli-Hannuksela sai uzbekistanilaistuneelta Aleksandr Dokturashivililtä kaksi mahdollisuutta napsia pisteitä.
- Uzbekistanilainen puolusti hyvin. Häneltä taktisesti loistava ottelu, Sarkkinen kiitteli.
Yli-Hannukselan saumat tulivat ottelun ehtoopuolella. Hän oli tuolloin jo uupunut.
- Periaatteessa voimia pitäisi olla, tulivat paikat missä vaiheessa tahansa, Sarkkinen sanoi.
Dokturashivili napsi pisteensä vyörytyksillä. Sarkkinen tiesi, että Yli-Hannukselalle vyörytykset tekevät kipeää. Taustalla on keväällä sattunut lihasrepeämä, jonka Yli-Hannuksela myönsi tuntuneen jo välierissä.
Karila: Kypärä kestää
Yli-Hannukselalla oli muitakin vaivoja, mm. sormien mustumista, mutta painissa nuo ovat väistämättömiä. Painijoukkueen johtaja ja lääkäri Tuomo Karila ei halunnut yksilöidä kaikkia Yli-Hannukselan vaivoja. Sen Karila sanoi, että Yli-Hannuksela on kova jätkä.
- Olen todella raakaan porukkaan eksynyt, Karila pyöritteli päätään.
Yli-Hannukselaa Karila luonnehtii painijaksi viimeistä piirtoa myöten.
- Nostan Myhille hattua. Hän on aina ollut tinkimätön harjoittelija. Olen ylpeä. Hän ei ole pelkästään kokenut. Siellä on kypäräkin kunnossa, pää kestää, Karila sanoi.
Karilan mielestä suomalaisella painilla menee hyvin.
- Kaksi jätkää (painijaa) mukana, ja yksi hopea. Se on loistava tulos, Karila tiesi.
