Oulun pitkäaikaisin ravintola on Hallituskadulla sijaitseva Sarkka, joka on toiminut yhtäjaksoisesti 1940-luvun alusta saakka.
Ravintolan omistaja on juuri vaihtunut, mutta uusi omistaja lupaa pitää ravintolan samanlaisena kuin ennenkin – kansanravintolana, jonne kuka tahansa voi poiketa.
Omistajavaihdos sai Kalevan lukijat muistelemaan omia kokemuksiaan Sarkasta. Kokemuksia oli laidasta laitaan, useilta eri vuosikymmeniltä. Henkilökunta nousi esiin monissa kommenteissa.
”Aina ihana henkilökunta, se oli mun toinen koti”, kirjoittaa nimimerkki Palajasjalkainen.
”Mukava paikka ja henkilökunta on huippua. Ystävällinen ja leppoisa tunnelma. Asiakkaan itsensä käytöksestähän se johtuu, onko paikan tunnelmassa korjattavaa. Muistan ajat kun mm. Jamppa Tuominen kitaransa säestyksellä veti täysiä lauluiltoja. Vaan sitten kun Jamppa levytti muutaman Aamu toi, ilta vei –hitin, niin Sarkka oli hänelle jo turhan pieni estradi”, muistelee nimimerkki Toki toki.
Eräs lukija sai yllättävää apua jatko-opintoihinsa.
”Sarkan pyöreän pöydän ansiosta aivojumit katosivat ja väitöskirja sai tuulta siipiensä alle. Mahtava autenttinen paikka ja ne ihmiset tarinoineen...olen monesti ajatellut kirjan tekoa paikasta ja sen persoonista”, kirjoittaa Tohtorisnainen.
Legendaarinen ravintola on ollut joillekin kuin toinen koti.
”Sarkka oli aikanaan ’nuoren miehen’ toinen koti, tai ainakin olohuone”, kirjoittaa nimimerkki Näin se meni.
”Vain kivoja muistoja, vuosina 1976-1977 tuli useasti käytyä. Sitten jäi Oulu taakse, mutta Sarkka muistuu mieleen, vuosia on jo kulunut 40. Sarkassa mm. käytiin jälkipuinnilla kärppämatsien jälkeen”, Entinen välivainiolainen muisteleen.
Vajaat parikymmentä vuotta sitten erään henkilön työhaastattelu pidettiin Sarkassa.
”Kesällä 2001 olin työpaikkahaastattelussa. Se pidettiin Sarkassa. Sain paikan. Saatettiin ottaa jokunen olut myös”, Noorigo kirjoittaa.
Rakkauskin ravintolassa on toisinaan roihunnut ja sitoumuksia on solmittu.
”Kihilat Sarkassa v. 1995 ja Sekkerin karaoke”, paljastaa nimimerkki Karaokerape.
VoittoL muistelee, että 1950-luvulla ravit olivat jääneet väliin, kun reissu olikin päätynyt Sarkkaan.
”On muistoja vuodelta 1956. Lähdettin isäni kanssa kaupunkiin ja raveihin Haukiputaalta Popeda-taksilla, mutta päädyttiin isäni kanssa Sarkkaan. Ravit jäivät väliin. Istuimme nurkkapöydässä ikkunan vieressä, muistan sen. Isä joi olutta ja minä sain oopperavoileivän, joka oli siihen aikaan suosittu. Toivonkin, että uusi omistaja ottaisi ruokatarjontaan tämän vanhemman tarjottavan. Kun itse olen käynyt Sarkassa ja olen kertonut, että olen käynyt eka kerran 56 vuonna, on siinä ihmetystä riittänyt”, VoittoL kertoo.
Kauempaakin on toisinaan lähdetty pistäytymään Sarkassa.
”Joskus 70-luvun lopulla kuskailin Pudasjärvellä vanhempia herrasmiehiä. Illankoitteessa he alkoivat puhua, että lähdetäänkö Sarkkaan. En ollut moisesta paikasta koskaan kuullutkaan, mutta kun tuli selväksi, että se on Oulussa, niin auton keula kohti Oulua ja Sarkkaa, ja sitten joskus kesäaamun sarastaessa takaisin Pudasjärven Livolle”, Roadrunner muistaa.
Kaikki muistot eivät Sarkastakaan ole positiivisia.
”Huonot on muistot. Sarkkaan ne perheen ruokarahat yleensä menivät 60-luvulla. Zakuskasta on myöhemmin hyvät muistot ruokapaikkana!” DDD kirjoittaa.
Olennaiseksi osaksi Oulua Sarkka ainakin mielletään.
”Sarkka on hieno oululaisen sielunmaiseman peili”, June arvioi.
”Sarkka on ehkä Jumprun ohella ainoa oululaisravintola, jossa on sitä jotakin: ajan patinan tuomaa omaa persoonaa ja autenttisuutta. Muut ovat enemmän tai vähemmän yhdentekeviä muoviviritelmiä”, Jokivartinen kirjoittaa.
