Tarinoita voi kertoa monella tavalla ja piirtää voi vaikka kukkatauluja, mutta sarjakuva on vienyt Anniina Heikkisen.
"Yksi kuva voi kertoa paljon, mutta useilla kuvilla voi kertoa enemmän", Anniina kuvailee kiinnostustaan sarjakuvien tekemiseen.
"Olen aina tykännyt tehdä tarinoita. Olen kokeillut kirjoittamistakin, mutta piirtäminen on ollut aina "se" juttu."
19-vuotias taiteilija kertoo piirtäneensä niin kauan kuin kynä on pysynyt kädessä. Ensimmäiset sarjakuvansa Anniina julkaisi ala-asteella koululehdessä. Hän harmittelee, ettei von Tötterströmin kadonneet timantit -seikkailu koskaan tullut valmiiksi, koska sarjakuvantekijöiltä loppui kiinnostus salapoliisitarinaan.
Ala-asteen sarjakuvaharrastus antoi kimmokkeen mennä sarjakuvatyöpajaan. Työpajan kautta hän pääsikin julkaisemaan myös omia sarjakuviaan ja myymään niitä sarjakuvafestareille sekä Helsingin keskustan sarjakuva-automaattiin.
Anniina haaveilee, että saisi vielä joskus tehdä sarjakuvia, ehkä jopa työkseen.
"Ei se ole mikään sellainen haave, että kuolen, jos sarjiksiani ei julkaista", Anniina naurahtaa.
Lukion jälkeen Anniina viettää välivuotta ja koittaa jälleen aktivoitua tekemään uusia sarjakuvia. Samalla pitäisi päättää, minne aikoo opiskelemaan.
"Haaveeni on kuitenkin, että saisin työskennellä kuvan parissa jollain tavalla."
Herkkää ja kauhua
Anniina kertoo sävyttävänsä sarjiksiaan yleensä aina huumorilla. Hän on kuitenkin tuottanut myös kauhua ja ufotarinoita ja niiden vastapainoksi esimerkiksi herkän ja nätin keijukaistarinan, josta tulee hyvälle tuulelle.
"Aina välillä tulee inspiraatioita, jotka on heti pakko toteuttaa", Anniina kuvailee.
"Jos saan valmiin idean, piirrän ensin kuvakäsikirjoituksen vaikka tikku-ukoilla. Sen jälkeen luonnostelen tyyppejä. Valmiit sarjakuvat teen tussilla."
Sarjakuvaa tehdessään Anniina ei anna armoa lukijalle.
"Ajattelen tietenkin, että joku sen lukee, mutta en pyri mielistelemään ketään. Omista ideoista ja tyylistä en tingi. Jossain sarjiksissa saattaa olla ärsyttäviäkin juttuja, mutta se riski on otettava."
Mikki on lässy
Kun luovuuden puuska on päällä, Anniina ei myöskään rajoita sitä miettimällä liikaa sarjakuvaoppeja ja -teorioita.
"Sarjakuvassa ei missään nimessä ole mitään sääntöjä siitä, mitä pitäisi tehdä tai mitä ei saisi tehdä."
Anniina lukee mielellään muun muassa Max Cannonin Raakaa lihaa ja Frank Millerin Sin City -sarjakuvia.
"Sin Cityssä hyvää ovat kuvien kontrastit ja ylidramaattisuus. Suomalaisista tekijöistä Kati Kovacsin jutut on tosi hauskoja. Luen kyllä sarjakuvia ihan laidasta laitaan", Anniina kertoo.
Huonoa sarjakuvaa Anniina ei suostu kuitenkaan lukemaan. Huonoksi sarjakuvan tekee mässäily rivouksilla ja väkivallalla ilman juonta.
"Rivotkin jutut voivat olla hauskoja, mutta rivous ei saa olla itsetarkoitus. Vaikka sarjakuva olisi kuinka hyvin piirretty, mutta juoni on tylsä, ei se ole kauhean hyvä silloinkaan."
Anniinalla on inhokkihahmokin. Se on Disneyn pallokorva - Mikki Hiiri.
"Se on lässy tyyppi, joka aina onnistuu."