Kirjoittaja kuuluu Kalevan
nuorten kirjoittajien ryhmään.
Tea Tauriainen, 18, ei muista aikaa, jolloin ei olisi piirtänyt. "Piirtänyt olen aina, mutta sarjakuviin keskittynyt viitisen vuotta", Tea paljastaa. Piirtäminen, sarjakuvat ja valokuvaus ovat Tealle pyhä kolmikko, joita ilman ei voi elää.
Lahjakas Tea on saanut oppia Kuusamon lasten ja nuorten kuvataidekoulusta. Kuitenkin häntä voi sanoa hyvällä syyllä itseoppineeksi. "Paljon olen itse vain kokeillut. Aiheet nousevat usein arjesta ja aiheen jälkeen tuleekin vain tekemisen pakko."
Tea nimeää kirkkaimmaksi esikuvakseen Juba Tuomolan. "Juba, etenkin Viivillä ja Wagnerillaan, on ehdoton ykkönen. Enemmän kuitenkin luen ulkomaista sarjakuvaa kuin suomalaista. Yleensä ottaen luen sarjakuvia niin paljon, että aiheita nousee varmasti sieltäkin suunnalta", Tea miettii.
Aloittelevia sarjakuvataiteilijoita Tea vinkkaa pysymään avoimena aiheille. "Aiheita on joka puolella. Joskus aiheet nousevat helpommin, toisinaan on vaikea saada uutta työtä alulle. Kun on tarpeeksi avoin vaikutteille, niin inspiraatio vain syttyy."
Yhtä työtä kohden Tealla kuluu aikaa noin tunti riippuen kuvan koosta ja tyylistä.
"Yleensä piirrän kuvat ensin käsin. Skannaan käsintehdyt työt koneelle ja muokkaan niitä vielä tietokoneen avulla. Ei se aivan hetkessä onnistu. Tällä hetkellä julkaisen piirroksiani Kalevan lisäksi vain internetissä", Tea kertoo.
Tea ei pelkää ottaa kantaa sarjakuvillaan. Upeilla piirustuksillaan hän näyttää, että joskus räväkkään kannanottoon riittää pelkkä kuva. Mielipiteitä herättävät niin lähestyvä joulu ja ihmissuhteet kuin luontokin. Koukkusuisesta kalankuvasta olisikin varmasti moni luonnonsuojelija kateellinen, se kun osoittaa selkeän kannanoton kalastusta vastaan.
Piirtämisen lisäksi Tea jäsentää maailmaa kameran takaa. "Itseoppinut olen tälläkin saralla, tosin yhden digikuva-kurssin olen käynyt.
Erona sarjakuvaan Tea nostaa esille valokuvauksen rauhoittavan puolen. "Minulle valokuvaus merkitsee hiljentymistä. Kuvatessaan ei tarvitse miettiä aihetta valmiiksi, kävelen luonnossa ja löydän kohteita", Tea kertoo.
Töihin vaikuttaa kuitenkin myös elämäntilanne. Kuukausi takaperin Tea makasi sairaalassa toipumassa leikkauksesta.
"Diagnoosi oli palleatyrä. Ei se kuitenkaan palleatyrä ollut. Pallea oli vain niin heikentynyt, että paksusuoli työntyi sen sisään. Se ei ollut ensimmäinen iso leikkaukseni. Ehkä siksi mielessä oli vain kysymys, että miksi näin käy minulle", Tea kertoo harvinaisesta sairaudestaan.
Mietteet heijastuivat myös piirustuksista, joista Tean mukaan tuli synkempiä. "Ehkä muut eivät sitä huomanneet", Tea toteaa ja huokaa sitten kiitoksen siitä, että elämänilo palasi nopeasti takaisin.
"Nyt jo hymyilen. Ja se iloisuus näkyy myös töissäni."
Haastattelun jälkeen Tea suuntaa kouluun. Tarkoitus on keväällä painaa valkolakki päähän. Lukion jälkeen on edessä haku Helsingin taideteolliseen korkeakouluun.
"Vaikka ovet eivät aukeaisikaan, niin piirtämisestä en luovu. Suurin haaveeni on joskus vielä piirtää sarjakuvia tai kuvittaa. Kuvittaa kirjoja, lehtiä, mitä vain."
Elina Tihinen
