Kisaohjelman
Kansainvälisen
Pohjoismaisten hiihtolajien maailmassa kaikki ei ole linjassaan. Hiihtokisoihin halutaan koko ajan lisää säpinää, nopeita ja sähköisiä lajeja ja yleisölle herkkupaloiksi tarjottavia kisoja, joissa ratkaisut tapahtuvat katsojen silmien alla.
Samaan aikaan, kun sisältöön satsataan säpinää, raameja vedetään aina vain väljemmiksi. Val di Fiemmen MM-kisoissa on aivan liikaa tyhjäkäyntiä.
Olisi mielenkiintoista tietää, kenen suuren visionäärin aivoista on kotoisin aikataulu, jossa on muun muassa yksi välipäivä (perjantai), viisi yhden lajin päivää ja vastapainona muutama sellainen kisapäivä, että katsoja ei pysy hengästymättä menossa mukana.
Vilkkaat kisapäivät vielä menettelevät, mutta välipäivä on jo kaikkien älyttömyyksien älyttömyys. Löysän aikataulun kisat eivät palvele ketään muuta kuin kisalaakson turismibisnestä.
rakentaminen yhtäaikaa ytimekkääksi, jouhevaksi ja kaikille kelpaavaksi taitaa olla mahdoton yhtälö.
Lajeja on ohjelmassa jo niin paljon, että niiden sovittaminen vähempään kuin 12 kisapäivään on työtä ja tuskaa. Jo nyt urheilijat, varsinkin hiihtäjät, valittavat, että ohjelma on kova. Edellisen kisamatkan rasitukset painavat jaloissa vielä, kun olisi sännättävä uusien mitaleiden perään.
Mutta kuka käskee ahnehtia?
Ei kai ole tarkoitus, että yhdet ja samat urheilijat ovat palkintopallilla joka ikisen hiihdetyn matkan jälkeen. On vain hyvä, että mestaruudet ja mitalit menevät useammalle urheilijalle. Luulisi sen kelpaavan myös hiihtourheilun maineesta ja kiinnostavuusarvosta huolta kantaville päättäjille, sillä eihän mikään ole niin puuduttavan yksitoikkoista kuin liian ylivoimaiset urheilijat.
hiihtoliiton yksi tavoitteista on ollut lajivalikoiman lisäämisen myötä juuri laajentaa menestyvien ja markkinakelpoisten urheilijoiden määrää.
Sprinttihiihto on yksi hyvä esimerkki FIS:n pyrkimyksistä. Se alkaa olla jo sellainen erikoismiesten laji, johon hiihtoliitto alunperin pyrkikin. Sprintissä ja normaaleilla matkoilla menesyvät erityypiset hiihtäjät.
Suomessakin erikoistumista on tapahtunut miesten puolella. Maan parhaat sprinttihiihtäjät ovat lajiin erikoistuneita hiihtäjiä, ja niin pitääkin olla, jos maailmalla on meininki menestyä.
