Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvioija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.
Ei ole helppoa olla sankari. 17-vuotias Thörsten Öiesen ei tunnista itseään sankaritarinoista, joita lehdet hänestä kirjoittavat. On kuitenkin vaikeaa karistaa sankarinviittaa harteiltaan, kun hamehelmat himoitsevat ja kaksilahkeiset sekä kunnioittavat että kadehtivat.
Kyllähän siinä menisi pää pyörälle ja realistinen omakuva alkaisi hämärtyä aikuiseltakin mieheltä.
17-vuotias Thörsten on kuitenkin vielä nuori poika, lähes lapsi. Sodan saapuessa kotikylään hän räjäyttää 13 vihollista ilmaan ja hetkessä hänestä leivotaan sankari, josta kirjoitetaan Osloa myöten. Tämä sankari kiinnostaa niin muualta tullutta Annikaa kuin kylän omaa Kerstiniäkin.
Annika on tullut kylään oslolaisen runoilijan mukana, Kerstin puolestaan on kylän rikkaimman miehen, kauppamestarin, ainoa tytär. Kumpikin tyrkyttää itseään Thörstenille, mutta Annikan pehmeä iho vetää pidemmän korren. Tositoimien koittaessa Thörstenin paineet ovat kuitenkin liian kovat ja kerta toisensa jälkeen ”kalu on kuin pullataikinaa”. Hetkessä sankari muuttuu pilkan kohteeksi ja sitä ei Thörstenin psyyke kestä.
Joki, joka on houkutellut aikojen saatossa muitakin miehiä, saa Thörstenistä seuraavan uhrinsa.
Seuraavana aamuna hänet löydetään kauppaporvarin rannasta kuolonkankeana iso kivi sylissään.
Thörsten ja hänen kipuilunsa tuovat mieleeni tämän päivän nuoret tytöt ja pojat. Heilläkin on kova ulkoinen paine olla isompia, aikuisempia, kokeneempia kuin ovatkaan. Kaikki pitäisi kokea ja osata aikuisen lailla yhä nuorempana. Kun herkkä mieli ei olekaan vielä valmis eikä pysy tekojen mukana, särkyy siinä touhussa helposti niin nuoren mieli kuin minäkuvakin. Niitä haavoja voi joutua kantamaan läpi elämän.
Jäin pohtimaan myös sankaruutta. Jokainen aika tuntuu tarvitsevan sankarinsa, joita palvoa. Mutta kuka kelpaa sankariksi? Miksi sankariksi ei kelpaa alaraajansa menettänyt Ivar? Pitääkö sankarin olla nuori ja komea, virheetön? Tänä päivänä voisi kai sanoa, että Ivar ei ole riittävän mediaseksikäs. Mieleeni tulevat väkisinkin sodissa haavoittuneet, jotka ovat sankareita sotien ja itsenäistymisten vuosipäivinä pidetyissä juhlapuheissa. Muuna aikana, arjen kiemuroissa, he saavat pärjätä pitkälti omillaan, varsin unohdettuina ja vailla kunniaa. Sankarin viitta puetaan jokapäiväisessä maailmassamme ihan muiden miesten harteille ja toisenlaisten ansioiden perusteella.
Mukan kieli on ronskia ja se pärskähtelee Värtön aurinkoiseen iltaan raikkaana. Näyttelijät ovat rooleissaan uskottavia ja esitys toimii ja pysyy hyvin kasassa. Thörstenin kipuilu ja epävarmuus koskettavat.
Esityksen miljöönä Värtön ranta on onnistunut. Onneksi sää suosi perjantai-illan esitystä, olkoonkin, että tuuli oli varsin hyinen.
Mahtoi näyttelijöillä olla kylmä, kun itselläkin meinasi olla kohmeinen olo kerrospukeutumisesta huolimatta! Mitenkähän esityksen olisi käynyt, jos olisi satanut?
Kiitos mielenkiintoisesta esityksestä ATT-ensemble! Mielenkiinnolla jään odottamaan marraskuun esitystänne Oulun linnan kellarissa.