Sanat sol­mus­sa

Kelle tahansa sattuu suomen kieltä kirjoittaessa hullunkurisia kömmähdyksiä. Moni punastuu, kun lukee nimilapusta kanssakeskustelijan nimen väärin. Pienet kirjainten pyörähtelyt ja katoamistapaukset kuuluvat etenkin hajamielisen elämään. Kun kirjoitusvirheitä ei voi välttää, voidaan ongelma diagnosoida lukihäiriöksi. Taipumusta esiintyy älykkyydestä ja laiskuudesta riippumatta.

Kuva: kaisa karvinen

Kelle tahansa sattuu suomen kieltä kirjoittaessa hullunkurisia kömmähdyksiä. Moni punastuu, kun lukee nimilapusta kanssakeskustelijan nimen väärin. Pienet kirjainten pyörähtelyt ja katoamistapaukset kuuluvat etenkin hajamielisen elämään. Kun kirjoitusvirheitä ei voi välttää, voidaan ongelma diagnosoida lukihäiriöksi. Taipumusta esiintyy älykkyydestä ja laiskuudesta riippumatta.

Oululainen Aleksi Ylitervo on aina hukannut konsonantteja ja taistellut yhdyssanojen kanssa. Ongelma astui ilmi vähitellen.

"Kun olin pieni, minun oli vaikeaa hahmottaa lukemisen ja kirjoittamisen alkeita. Itse en sitä kuitenkaan pitänyt mitenkään ongelmana", viime syksyn ylioppilas muistelee. "Pistin yhtäkkiä merkille, että minua alettiin kuskata kaikenlaisiin erityisopetuksiin."

Aleksin oli aivan tavattoman vaikeaa oppia lukemaan. "Opettajakin lupasi Action Man:in, jos pääsisin käsiksi teksteihin."

Aleksin lukihäiriö diagnosoitiin jo ala-asteen ensimmäisinä vuosina. "Kun vihdoin opin lukemaan, minun piti kahlata läpi monia satuja ja sitten kirjoitin lukemastani", Aleksi selventää tutkimusmenetelmiä. Hän vieraili säännöllisesti puheterapeutilla.

Ylioppilaskirjoituksissa Aleksi ei turvautunut lukihäiriöisille luvattuihin helpotuksiin vaan rämpi kokeet .

"En minä tarvitse lisää aikaa, vaan keskittymistä. Kyllä tekstiä pystyn suoltamaan vaikka kuinka, mutta olisipa se vielä oikeaoppista", teatteria harrastava nuorimies selventää.

"Kerran ala-asteella en osannut kirjoittaa esitelmää, joten luennoin aiheesta luokan edessä tyhjä paperi hyppysissäni. Kaikille se meni aivan täydestä."

Nykyiseen äidinkielen ylioppilaskokeeseen Aleksi ei täysin ole tyytyväinen. Hänen mielestä olisi selkeämpää, jos olisi vain kaksi isoa kirjoitelmaa eri päivinä eikä tekstitaidon pikkutehtäviä.

"Usean lyhyen jutun kirjoittamisessa on vaarana, että sekoittaa aiheet tai tehtävät. Kirjoitusvirheiden korjailussa on jo aivan tarpeeksi tuskaa."

Sodankylän ensimmäisessä jääkärikomppaniassa sinkoileva nuorimies on kirjoitusten tuloksiin tyytyväinen.

"Lukemismäärään verrattuna olen oikein tyytyväinen. Onhan se hienoa, kun ne on takana päin."

Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion opinto-ohjaaja Leena Sandbacka paljastaa, että kevään kirjoituksiin osallistuvasta 206 opiskelijasta viidellä on lukihäiriötodistus heidän koulussaan.

Koko Oulun lukiolaismassaa varten toimii yksi ainoa erityisopettaja, joka huolehtii muun muassa lukilausunnoista. Todistettu lukihäiriö mahdollistaa erityisjärjestelyt koetilanteessa, mutta arvosanahelpotuksia ei tehdä. Erikoisolosuhteet, kuten koeajan pidentäminen, määräytyvät lukihäiriön vaikeusasteen mukaan.

Ylioppilaskirjoitusten äidinkielen esseekoe on vuorossa 9.3.

Kirjoittaja kuuluu Kalevan nuorten kirjoittajien ryhmään.

Ilmoita asiavirheestä