Kokkonevalla on lämmin, mutta ei kuuma, kiitos tuulen. Heinäkuu hemmottelee suviseuraväkeä.
Perjantai-iltapäivän hetki on harras. Tuntuu kuin aika pysähtyisi. On vain aurinko, ihmismassa ja Jumalan sana.
Maalliset murheet tuntuvat olevan tuona hetkenä kovin kaukana.
Mutta seurojen jälkeen koittaa arki - iloineen ja suruineen. Työntekoon liittyvät ongelmat ja uhat koskettavat läheisesti myös vanhoillislestadiolaista yhteisöä.
"Nykyisessä kilpailuyhteiskunnassa moni väsyy fyysisesti ja henkisesti. Kun väsyminen on henkistä, heijastuu se helposti myös hengelliseen elämään", Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen puheenjohtaja Matti Lääkkö tietää.
Lääkkö, pian 71, valittiin SRK:n nuijamieheksi 13 vuotta sitten. Puheenjohtajakautensa aikana oulunsalolainen on todistanut suurta yhteiskunnallista murrosta, joka liittyy ihmisten arvomaailman muuttumiseen.
"2000-luvulla korostuvat taloudellisuus ja tuloksellisuus. Ei ihme, että moni on hämmentyneessä tilassa. Ei tiedetä, mikä on oikein ja mikä väärin", Lääkkö muotoilee.
Aika entinen ei
koskaan palaa
Matti Lääkkö tunnistaa inhimillisen hädän, joka kansan syvien rivien keskuudessa vallitsee. Pelko oman työpaikan kohtalosta koskettaa lähes kaikkia suomalaisia. Oman aseman turvaamiseksi moni on valmis venymään ja tuo työt kotiin.
Samalla perhe-elämä joutuu koetukselle - lestadiolaisperheissäkin. Osa seuraväestä työskentelee it-alan yrityksissä, joissa ylitöiden tekeminen on arkipäivää.
Myös Matti Lääkön johtama yhteisö on urbanisoitunut voimakkaasti.
"Totta. Emme ole jämähtäneet paikoillemme", SRK:n pääsihteeri Aimo Hautamäki vahvistaa.
Asetelma näkyy konkreettisesti seurakentällä.
Pääteltan läheisyydestä löytyy kännyköiden latauspiste. Sen edustalle syntyy jopa jonoja. Samalla suunnalla kohoaa korkeuksiin jykevä tietoliikennemasto, joka varmistaa, etteivät matkapuhelinyhteydet pätki.
Lisäksi suviseuroilla on reaaliajassa päivittyvä verkkosivusto. Seurakentältä löytyy myös yleisön käytössä oleva tietokone. Infopisteessä työskentelevä Maija Turunen vakuuttaa, että PC:tä hyödynnetään "hillitysti".
"Juuri eräs mies hoiti koneella pankkiasiansa", Turunen huomauttaa.
Aika, jolloin seuroja organisoitiin kirjepostin välityksellä, ei palaa enää koskaan.
Esikoisen kasvot
lastenvaunuissa
Tarmo ja Jaana Koskela ovat malliesimerkki siitä, miten elämä nykynuoria kuljettaa. Ruukkilainen Tarmo, 22 ja vihantilainen Jaana, 23, asuvat nykyisin Valkeakoskella, jonne aviopari muutti Tarmon opiskelujen perässä.
Oudossa ympäristössä voimaa oli ammennettava tutusta lähteestä.
"Vanhoillislestadiolaisuus on pylväs, johon voi nojata vaikeinakin aikoina", lähihoitajana työskentelevä Jaana kiteyttää.
Nuoret aikuiset tiedostavat nykymaailman raadollisuuden. Raha puhuu, perinteiset arvot murenevat. Vain fiksut ja nopeat pärjäävät.
"Tietysti omasta tulevaisuudesta kannetaan huolta. Mutta varmaa on ainakin se, että jos joskus koittaa vaikea aika, emme jää yksin. Veljeä ja sisarta tuetaan hädässä", Tarmo Koskela painottaa.
Seuroissa puhutaan jatkuvasti elämänarvoista. Ainakin Tarmolla ja Jaanalla ne ovat kohdallaan.
"Kaikkea ei voi mitata rahassa", he toteavat.
Tarmo hymyilee leveästi ja kurkistaa työntämiinsä lastenvaunuihin.
Perheen esikoislapsi, 11-kuukautinen Benjami, nukkuu levollisena tutti suussa.
Juuri tällä hetkellä seurakenttä on maailman paras paikka iltapäivänokosille.