Sami Heikkisen kämmenellä luikertelee kaksi pientä kuristajakäärmeen rääpälettä. Viime viikolla oululaisen matelijaharrastajan pesue sai jälleen lisäystä, kun Heikkisen omistama boa-äiti synnytti yhteensä kahdeksan poikasta.
Heikkinen muistelee jo pienenä poikana jahdanneensa sisiliskoja ja ihmetelleensä sammakoita. Sittemmin lapsuuden kiinnostuksen kohteista on kehkeytynyt aikuisiän harrastus.
Ensimmäiset kuristajakäärmeensä Heikkinen hankki vuosituhannen alussa ja myrkkykäärmeisiin hän tutustui kolmisen vuotta myöhemmin.
"Jonkin verran jännitti, osaanko käsitellä myrkkykäärmettä oikein. Asuin silloin kaverin kanssa ja eniten pelotti hänen puolestaan, jos vaikka käärme pääsisi karkuun."
Alkujännityksen kaikottua käärmeitä on karttunut Heikkiselle tasaiseen tahtiin. Tällä hetkellä hänen asunnossaan majailee parisenkymmentä aikuista myrkkykäärmettä ja tusinan verran poikasia. Myrkyttömiä kuristajakäärmeitä Heikkinen omistaa puolisenkymmentä.
"Joku sukulainen taisi sanoa, ettei tule enää käymään kylässä", Heikkinen nauraa.
Koskaan eivät käärmeet ole päässeet häneltä livahtamaan, sillä käärmeitä pidetään erillisessä huoneessa lukituissa terraarioissa.
Vaikka matelijaharrastajia tukevalla Suomen herpetologisella yhdistyksellä on tuhatkunta jäsentä, Heikkinen arvioi myrkkykäärmeharrastajia olevan Suomessa vain alle sata. Viime aikoina on käyty keskustelua matelijoista ja etenkin siitä, pitäisikö myrkylliset matelijat Suomessa kieltää.
"Saman tien pitäisi kieltää isot koirat, alkoholi ja autoilukin."
Hänen korviinsa ei ole koskaan kantautunut, että kukaan harrastaja tai sivullinen olisi loukkaantunut tai kuollut myrkkykäärmeen puremasta. "Tämä kertoo myös siitä, kuinka vastuullisia myrkkykäärmeharrastajat ovat."
Legendoihin vessanpöntöistä löytyvistä käärmeistä Heikkinen suhtautuu vakavasti, vaikka arveleekin kutsumattomien vieraiden olevan useimmiten myrkyttömiä.
"En suosittele kuitenkaan koskemaan, vaan soittamaan pelastuslaitokselle, ellei halua kiertää kaikkia naapureita läpi ja kysellä keneltä mahdollisesti on karannut käärme."
Sami Heikkinen itse sanoo harkitsevansa tarkkaan, kenelle käärmepienokaisiaan luovuttaa, sillä myrkkykäärmeitä ei hänen mielestään voi suositella kenellekään.
"Myrkkykäärmeitä ei hankita siksi, että ne ovat hienoja, harvinaisia tai että niillä voisi kerskua tutuille ja tuntemattomille lähikuppilassa", Heikkinen painottaa. Käärmeissä häntä itseään viehättävät erityisesti niiden ulkonäkö ja alkuperä, ei niinkään niiden myrkyllisyys.
Myrkkykäärmettä harkitsevan pitää myös miettiä etukäteen, miten kuljettaa tai lääkitsee käärmettä, jos se sairastuu.
Kerran Heikkinen epäili yhdellä myrkkykäärmeistään suutulehdusta ja vei matelijan eläinlääkäriin.
"Aika kaukana se lääkäri seisoi, mutta siitä huolimatta päätyi samaan diagnoosiin kuin minäkin", Heikkinen naureskelee.
