Mitä yhteistä on Matteo Salvinilla ja Boris Johnsonilla, muuta kuin se, että he ovat suustaan hyviä populistipoliitikkoja, jotka ovat pyrkineet valtaan kovilla keinoilla ja ottaneet Euroopan unionin yhdeksi maalitaulukseen?
Salvini ja Johnson ovat ensimmäisiä konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka kansalliskonservatismilla ratsastavat populistijohtajat ovat alkaneet kärsiä tappioita ja kuinka heidän käymänsä uhkapelit ovat lauenneet omille silmille.
Perinteinen liberaalidemokratia on ollut viime vuodet ahtaalla. Tapaukset Salvini ja Johnson osoittavat kuitenkin, että liberaalidemokratiaa kannattavien ei suinkaan pidä nostaa käsiään pystyyn ja että populismiaalto on taitettavissa.
Kaksikon kokemat tappiot eivät ole luonnollisestikaan pysyviä. Heidän edustamaansa politikointilajia ei ole suinkaan kukistettu. Sen ykkösnimellä, Yhdysvaltain presidentillä Donald Trumpilla, on hyvät mahdollisuudet tulla uudelleen valituksi ensi vuonna. Perussuomalaiset keikkuu gallupeissa ykkösenä.
Tätä kirjoitettaessa Johnsonin käymä uhkapeli vetää Britannia ulos EU:sta ilman sopimusta on vielä kesken. Joka tapauksessa hän on joutunut nopeasti suuriin vaikeuksiin.
Italiassa edellisen hallituksen sisäministerinä ollut Salvini pelasi upporikasta ja rutiköyhää vetämällä äärioikeistolaisen Lega-puolueensa koalitiohallituksesta.
Gallupeissa ykköseksi nousseen Legan johtaja tähtäsi siihen, että hallituskriisiä seuraisivat uudet vaalit, joissa hän nousisi pääministeriksi.
Kävikin aivan toisin: tuntemattomuudesta Legan ja Viiden tähden liikkeen hallituksen pääministeriksi noussut professori Giuseppe Conte päihitti Salvinin tämän omassa pelissä.
Conte kieltäytyi eroamasta. Viiden tähden liike ja keskustavasemmistolainen Demokraattinen puolue PD löysivät toisensa ja perustivat uuden hallituksen. Salvini ja Lega joutuivat opposition penkille.
Italian politiikka on nopealiikkeistä eikä hallitussopu kestä välttämättä kauan. Uusi hallitus kelpaa siitä huolimatta malliksi siitä, että voi rakentaa liittoja niiden kesken, jotka haluavat pitää politiikan edes jollakin tavalla ennustettavana.
Britanniassa poliittinen kriisi velloo entistä syvempänä. Kriisi tuskin loppuu uusilla vaaleillakaan. Saarivaltakunta ei pääse hevillä selvemmille vesille ennen kuin löytyy ratkaisu siihen, miten suhtautua kolmen vuoden takaiseen EU-kansanäänestyksen kiisteltyyn tulokseen eli eropuolen voittoon.
Ruotsissa kävi viime vaalien jälkeen hieman samalla tavalla kuin Italiassa. Sinne saatiin enemmistöhallitus vasta ylittämällä siellä perinteisesti ylittämätön politiikan blokkiraja. Näin hallitus välttyi jäämästä ruotsidemokraattien tuen varaan.
Perussuomalaiset ei päässyt kevään vaaleissa himoitsemaansa ykköspuolueen asemaan, josta se olisi ponnistanut hallitukseen. Sen kanssa ei käyty vakavahenkisiä hallitusneuvotteluja.
Kokoomus ja perussuomalaiset kävivät kyllä puheenjohtaja Petteri Orpon kesällä Kalevalle kertoman mukaan jonkinlaista keskustelua siitä, voisivatko ne mennä samaan hallitukseen, jos pääministeri Antti Rinteen (sd.) yritys olisi epäonnistunut.
Jussi Halla-ahon johtamien perussuomalaisten tavoite on voittaa seuraavat eduskuntavaalit ja nousta pääministeripuolueeksi. Taktiikka näyttää olevan välttää kaikin keinoin virheitä, jotka voisivat tärvellä päätavoitteen. Halla-aho näyttää seuraavan tarkkaan Salvinin ja Johnsonin vaiheita.
Selvä todiste taktiikasta on Halla-ahon pysyttely eduskunnassa rivimiehenä. Hän ei lähtenyt ulkoasiain- tai hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi, koska se olisi voinut rajoittaa hänen politikointimahdollisuuksiaan.
Halla-aho olisi voinut menetellä toisinkin. Perussuomalaisia aiemmin johtanut Timo Soini hankki tärkeää kokemusta ulkoministerin tehtävään toimimalla nimenomaan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana.
Seuraavien vaalien jälkeen voi edessä olla tilanne, jossa katsotaan, mitkä puolueet, jos mitkään, ovat valmiita hallitukseen perussuomalaisten kanssa. Vai solmitaanko hallituskoalitio, joka jättää perussuomalaiset rannalle, ruotsidemokraattien ja Legan tapaan?
Suomessa voi olla edessä samanlaisia kiemuroita kuin Italiassa, Britanniassa ja Ruotsissa on nähty.