Kalevan pääkirjoituksessa 29.4. ihmetellään Pohjois-Savon käräjäoikeuden päätöstä ja ruoditaan Lapinlahden tapausta.
Etäältä katsottuna kaikki näyttää juuri siltä, miten asiaa katsoo kaupunkilaisen ja asiasta tietämättömän näkökulmasta. Ainoa omituisuus Lapinlahden tai operaatio Savikukon tapauksessa on rauhoitettujen lintujen ampuminen.
Mutta suurpetojen osalta tilanne on erittäin haasteellinen ja tilanne on jatkunut jo kahden vuosikymmenen ajan. Maaseudulla ja nykyään säännöllisesti asutuskeskusten sisällä liikkuvat suurpedot eivät ole normaali suurpetojen käyttäytymisen malliesimerkki.
Jokainen asiaan perehtynyt tietää kuinka asia ratkaistaan, mutta kukaan ei tee oikeita asioita, se hämmästyttää ja saa kysymään miksi. Ensimmäinen asia on lukita suurin sallittu tavoitetaso suurpetojen osalta.
Toinen käytännön keino on tehdä lumijälkilaskenta, jotta saadaan riittävän tarkka suurpetojen määrä, jonka kaikki hyväksyvät.
Kolmas käytännön keino on tehdä eduskunnassa päätös ja lakiteksti, joka antaa oikeuden leikata suurpetojen määrän oikealle tasolle.
Euroopan Unioni on lukemattomia kertoja ilmoittanut, että suurpeto-ongelma on kansallisesti hoidettava asia, edelleen suomalaisten ei tule nojata juridisesti aina Euroopan Unionin selkänojaan. Kuten olen aikaisemmin Maaseudun Tulevaisuudessa kirjoittanut 4.9.2023, että riista-alan eli maa- ja metsätalousministeriön, Riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistyksen juridinen ja taloudellinen sidos ei anna tilaa vapaalle keskustelulle ilman sidottuja käsiä.
Jos kyseisiin toimiin ei ryhdytä, se tarkoittaa yhä pahenevaa suurpetotilannetta ja omankädenoikeuden lisääntymistä. Varsinais-Suomen tiheään asutun susialueen asukkaat eivät kestä yhä pahenevaa susiongelmaa, eli omankädenoikeuteen turvautunee jonakin päivänä tavallinen isä tai äiti turvatessaan lastensa ja kotieläimensä turvallisuuden.
Mikä on metsäalan ammattilaisten tulevaisuus heidän maastotöidensä osalta karhukannan yhä kasvaessa? Tulevaisuusskenaario tuottaa karhun ja suden osalta ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaista kohtaamista ja elinkeinotoiminnan rajoittamista maaseudulla ja taajamissa.
Allekirjoittanutta ei yllättänyt Metsästäjäliiton kyselyn lopputuloksen aineiston näkeminen, usko viranomaisiin ja poliitikoihin on lopullisesti mennyt, sanoilla ja asiapapereilla ei ole enää merkitystä ja niihin ei ole enää minkäänlaista luottamusta.
Salametsästykseen on lääke, mutta se ei ole keppi vaan porkkana, tai on olemassa kolme edellä mainittua pointtia.
Asko Lampinen
Kirjailija, Muhos