Haarapääsky kuuluu kansan suosikkilintuihin. Sitä on pidetty kevään tai kesän tuojana vuosituhansia. Aristoteles kuitenkin varoittaa, että yksi pääsky ei tee kevättä, samoin kuin yksi päivä tai hetki ei tee ihmisestä onnellista. Meillä sanonnan alkupuoli tunnetaan muodossa "ei yksi pääsky kesää tee".
Kerrotaan, että haarapääsky olisi muinoin varastanut neitsyt Marialta sakset ja lankakerän. Pääsky kiisti rikoksen ja sanoi, että jos näin on tapahtunut, "tulkoon kerä rintaani ja sakset häntääni ja itse menen järven pohjaan".
Niin tapahtui. Haarapääskyn rinnassa on punaista muistona varastetusta langasta. Pyrstö muistuttaa saksia.
Järven pohjaan haarapääsky ei sentään talveksi mennyt, vaikka niin uskottiinkin ennen. Tähän uskomukseen oli järkevä selitys, vaikka johtopäätös oli väärä.
Syksyllä pääskyt yöpyvät kaislikossa ja keväällä ensimmäiset pääskyt etsivät ruokansa järvien pinnasta. Jopa luonnontieteen auktoriteetti Carl von Linné eli siinä uskossa, että pääskyt kaivautuvat talveksi pohjamutiin.
Psalmissa 84 kerrotaan pääskysen löytäneen pesäpaikan Herran Sebaotin alttarin luota. Haarapääskyn eli lato- tai riihipääskyn pesän löytää yleensä ulkorakennuksesta. Sukulaislaji räystäspääsky eli nurkkapääsky suosii asuinrakennuksia.
Haarapääskyn livertely on inspiroinut vanhaa kansaa sovittamaan lauluun sanoja. Pääskyn livertely loppuu narinaan, joka erottuu jämsäläisen kansanmiehen sanoituksessa selvästi: "Tämän kylän rengit ja piiat ei tee muuta kuin pierii."