Sakari Man­ni­sen Min­na-äi­ti pyrkii seu­raa­maan poi­kan­sa jo­kai­sen pelin, puo­li­vä­li­erän suo­ri­tus lii­kut­ti kyy­ne­liin – Kaa­po-koi­ra kaipaa kotona isän­tän­sä rap­su­tus­ta

Minna Manniselle torstai-ilta oli ikimuistoinen. Erityislaatuiseksi sen teki se, että oma poika ratkaisi MM-puolivälierän Ruotsia vastaan.

Sakari Mannisen (kesk.) unelmailta siivitti Leijonat mitalitaistoon. Kuvassa Jani Hakanpää (vas.) ja Harri Pesonen juhlivat Mannisen jatkoaikamaalia Ruotsin verkkoon.
Sakari Mannisen (kesk.) unelmailta siivitti Leijonat mitalitaistoon. Kuvassa Jani Hakanpää (vas.) ja Harri Pesonen juhlivat Mannisen jatkoaikamaalia Ruotsin verkkoon.
Kuva: MARTIN DIVISEK MARTIN DIVISEK

Minna Manninen liikuttui kyyneliin nuorimman poikansa suorituksessa MM-puolivälierässä.

Onnenkyyneleet valuivat poskille. Tunteet ottivat väkisin vallan. Sydän takoi tuhatta ja sataa.

Minna Manniselle torstai-ilta oli ikimuistoinen. Erityislaatuiseksi sen teki se, että oma poika ratkaisi MM-puolivälierän Ruotsia vastaan.

Sakari Manninen, 27, syötti kolme maalia ja kruunasi täydellisen iltansa jatkoaikamaaliin. Haukiputaan Ahmojen kasvatista tuli hetkessä koko kiekkoa seuraavan Suomen kansallissankari.

Minna Manninen jännitti ottelun kulkua normaaliin tapaansa Kempeleen-kodin sohvalla. Hän pani jo avausminuuteilla merkille poikansa pirteät otteet.

– Sen näki, että Saken luistin kulkee. Hän oli selvästi pelipäällä muutaman vähän vaisumman ottelun jälkeen.

Minna-äidin seurana oli oma mies. Tällä kertaa kisakatsomossa puuttui Sakari Mannisen tyttöystävä Liisa, joka katsoi ottelua toisaalla.

– Liisa on meille kuin oma tyttö. Hän on ollut tämänkin turnauksen aikana usein meillä katsomassa pelejä.

Äiti osaa kertoa suoralta kädeltä, mistä Sakari Mannisen sinnikkyys kumpuaa. Hyökkääjällä on kaksi isoveljeä, Sami ja Simo, jotka molemmat pelasivat kiekkoa nuorempana Ahmoissa. Kotipihan peleissä hentorakenteisen kuopuksen kohtalona oli usein kerätä kamppeita lumihangesta.

– Mutta Sakke ei antanut koskaan periksi. Sieltä ojan pohjalta hän könysi aina takaisin peliin.

Minna Manninen muistaa, kuinka tarhatädit kehuivat pientä Sakaria. Hän oli poika, jonka kanssa kaikki muut lapset halusivat leikkiä.

– Sellainen Sakke on ollut lapsesta saakka. Hän ottaa muut huomioon, eikä tee itsestään numeroa.

Televisiohaastatteluissa nähty pelaajan vaatimaton ja rauhallinen luonne on äidin mukaan kuitenkin vain osa totuutta.

– Sakke on kotona melkoinen vääräleuka. Hänellä riittää sanottavaa jokaiseen asiaan. Mielestäni hänellä on myös mainio huumorintaju.

Minna Manninen pyrkii katsomaan poikansa jokaisen ottelun. Äiti oli viime vuonna paikalla sekä Etelä-Korean olympialaisissa että Tanskan MM-kisoissa. Tällä kertaa Slovakian-reissu jäi harmittavasti väliin työkiireiden takia.

– Liisa menee Bratislavaan katsomaan loppupelit, kunhan hän saa lentoliput järjestettyä.

– Sakke ja Liisa ottivat koiranpennun ennen kisojen alkua. Se tulee meille nyt hoitoon viikonlopuksi.

Koiranpennun nimi osuvasti Kaapo.

Sakari Manninen ruokkii syötöillään Kaapo Kakkoa Leijonissa, kotona Kaapo-koira odottaa isäntäänsä paijaamaan.