Saija Varjus esiintyy Tähdessä (ent. Foxia) Oulussa lauantaina 1. maaliskuuta.
Reilut kymmenen vuotta sitten Seinäjoen Tangomarkkinoilla tangokuningattareksi kruunattu Saija Varjus on viihteen moniottelija, joka ei pelkää ottaa vastaan koviakaan haasteita.
Parkanolaissyntyisestä pienen maatalon tytöstä on vuosien keikkailussa kasvanut työmyyrä, joka ottaa haltuunsa niin tanssiravintolat, lavat kuin rock-klubit.
Tummaääninen Varjus on nykyisin yksityisyrittäjä. Hän uskoo, että iskelmälaulajaksi voi kouliutua ainoastaan rankasti keikkoja tekemällä.
"Nöyrä pitää olla, mutta nöyristellä ei saa, sen olen eteläisellä Pohjanmaalla varttuessani oppinut", Varjus tiivistää.
Viime syksynä Varjus julkaisi uransa neljännen pitkäsoiton. Hän työsti levyä yhdessä tamperelaisen tuottaja Ari Kankaanpään kera.
Varjus-nimeä ytimekkäästi kantavalle pitkäsoitolle päätyi hänelle tehtyjen uusien laulujen ohella uusia versioita Eppu Normaalin ja Juice Leskisen tuotannosta. Sähköö-kappaleessa laulaja duetoi Pate Mustajärven kanssa.
Juice lupasi Varjuksen mukaan alkujaan säveltää levylle yhden täysin uuden kappaleen levyn tuottaneen Kankaanpään melodian pohjalta.
Työ kuitenkin jäi toissa vuonna kuolleelta mestarilta kesken. Hän ehdotti, että Varjus voisi täysin uuden kappaleen sijaan laulaa levylle version Juice Leskinen Grand Slamin Pyromaani palaa rikospaikalle -levyn balladista Mimosan hipiä. "Oli suuri kunnia, että Juice pyysi minua tulkitsemaan levylläni yhden lauluistaan", Varjus kiittää.
Hän haaveilee myös omasta tangolevystä. "Olen aina rakastanut argentiinalaista tangoa ja Astor Piazzollan tangotulkintoja. Haluaisin joskus tehdä oikean tangolevyn, jonka kappaleet perustuisivat alkuperäisen argentiinalaisen tangon rakenteisiin, eivätkä suinkaan saksalaiseen marssimusiikkiin", hän puuskahtaa.
Punttisalilla rautaa nosteleva iskelmälaulaja ei ole aivan jokapäiväinen näky. Varjus sanoo, että salilla käyminen on hänelle yksi tapa pitää ruumis ja sitä myötä myös lauluääni kunnossa.
Kun rauta nousee, elämä lähtee siinä samalla myös uuteen nousuun", hän jatkaa.
Keikoilla Varjus ei turhia säästele. Vaikka hänet tunnetaankin ennen kaikkea sellaisista 1990-luvun railakkaista hiteistä, kuten Dam dam da da di dum ja Yambaijaa, hän on viime vuosien aikana laajentanut repertuaariaan myös rockin ja myös klassisen musiikin puolelle.
"Olen ihan varma, että useimmat laulunopettajat haluaisivat kieltää iskelmälaulajan ammatin ihmistä liikaa kuluttavana ja vaarallisena", satoja tuhansia kilometrejä keikkabussissa istunut laulaja tunnustaa.
Ohjelmistonsa Varjus suunnittelee yhtyeensä kanssa aina kulloisenkin keikkapaikan mukaan. "Olen yleisön palvelija ja laulan yleisöilleni sellaisia lauluja, joita se minulta haluaa kuulla."
Vaikka pienimuotoiset ja akustiset kirkkokeikat ovat tyystin erilaisia kuin tanssiravintoloissa puolilta öin vedetyt tanssikeikat, ne tarjoavat konservatoriossa pianon soittoa ja klassista laulua nuorena tyttönä opiskelleelle laulajalle hyvän mahdollisuuden pitää yllä vaativaakin laulutekniikkaa. "Opiskelun ansiosta opin oikean tavan laulaa. Luojan kiitos siksi ääneni on pysynyt vuodesta toiseen kovissakin paikoissa hyvässä kunnossa", Varjus heittää.