Ostin sähköauton muutama viikko sitten. Tuontimatkasta pääkaupunkiseudulta Vaasaan tuli varsinainen seikkailu, jossa moni asia piti oppia kantapään kautta. Lue tämä juttu, jos suunnittelet sähköauton hankintaa ja haluat välttää aloittelijan virheet. Vaikka ensikokemus oli shokki, vasta arki paljastaa totuuden, kenelle pieniakkuinen täyssähköauto sopii.
Sähköautoilla matkustaminen vaatii sähköä. Aloittelevana sähköautoilijana opin, että sähköä ja latausta tarvitsee myös älypuhelin, jota ilman sähköautoa ei voi lainkaan ladata tien päällä.
Sähköauton ei kuitenkaan ole pakko olla kymmenientuhansien eurojen hankinta. Ostin vanhan ja halvan täyssähköauton Helsingistä. Vanha tarkoittaa ensirekisteröintiä vuonna 2012 ja halpa hintaa 7 500 euroa. Täyssähköauto eroaa ladattavasta pistokehybridistä niin, ettei siinä ole polttomoottoria eikä bensiiniä varavoimaksi akun tyhjentyessä. Latinkia on siis oltava aina, että matka jatkuu.
Auto on merkiltään Mitsubishi i-MiEV, joka aloitti palveluksensa Viron liikenteessä ja on tuotu maahan 2018. Kantamaa takuuhuollolla vuonna 2018 uusitussa akustossa on reilut 120 kilometriä, joka talviolosuhteissa maantiellä vastasi noin sataa kilometriä.
Vastaavia reilun sadan kilometrin kantaman sähköautoja 2010-luvun vuosimalleista löytyy Suomesta runsaasti käytettynä hintaan 7 000–15 000 euroa. Yleisin merkki on Mitsubishia tilavampi Nissan Leaf.
Valmistautumatta matkaan
Lähdimme kouluikäisen poikani kanssa välittömästi spontaanille viikonlopun autonhakureissulle, kun sopiva tarjokas löytyi.
Jo junamatkalla Vaasasta Helsinkiin aloin selvitellä, miten paluumatka onnistuisi, jos auto lähtee mukaan. Latauskartta.fi-palvelun avulla keräsin listaa julkisista latauspaikoista väliltä Helsinki–Vaasa, jotta auton pystyisi ajamaan kotiin asti.
Ensimmäisenä pitää tietää pikalatauspistokkeen malli. Mitsubishi käyttää Chademo-pikalatausta. Muita pikalatausvaihtoehtoja ovat CCS ja Teslan Supercharger. Se mikä käy yhteen, ei käy toiseen. Pikalatausasemilta voi löytyä kaikki vaihtoehdot tai vain osa. Supercharger-verkosto on harvempi, mutta toisaalta kalliilla Tesloilla on tyypillisesti kantamaa.
Chademo-laturit kattoivat matkan melko hyvin, mutta Nokian ja Parkanon väliin jäi vaarallinen lähes 100 kilometrin pikalatureiden katve. Lisäksi Jalasjärven ja Vaasan väli näytti pelottavan tyhjältä vain hitaampine Type2-latureineen.
Vielä tässä vaiheessa ajattelin huolettomasti, että latausasema kuin latausasema, perille päästään. Vähänpä tiesin.
Mietintää yön yli
Koeajolla autosta ei ilmennyt puutteita. Hinta ja laatu kohtasivat, mutta mietimme autokauppaa hotellissa yön yli.
Illalla latasin varmuuden vuoksi eri mobiilisovelluksia ja syötin luottokorttitietoja. Onnistuin saamaan Fortumin Charge & Drive -sovelluksen ja K-Latauksen toimimaan, mutta Virran sovellukseen en saanut luottokorttitietoja sisään.
Aamulla oli selvää, että auto lähtee mukaan. Koska arvasin matkan kestävän, en halunnut viivytellä vaan hoidimme kaupat loppuun aamupäivän aikana. Tien päälle pääsimme kello 11 jälkeen.
Heti alussa ensimmäinen virhe
Pitkän matkan ensimmäinen virhe oli tehty jo ennen kauppaa, enkä voi ottaa sitä piikkiini. Helsingin keskustan julkisten latauspisteiden kovan kysynnän takia akkua ei ollut saatu yön aikana täyteen, vaan se oli vain hieman yli puolillaan.
Ensimmäinen pysähdys tulisi siis turhan aikaisin. Jo Tampereen-moottoritien alussa jouduimme pysähtymään Klaukkalan K-Citymarketissa, jotta matka ei lopu heti alkuunsa.
Pikalataus toimi Klaukkalassa hieman heikommin kuin muualla, ja akun täyttyminen kesti. Tämän tajusin vasta myöhempien latauskokemusten takia.
Lataus täytyy aina aloittaa mobiilisovelluksella, eikä sitä voi maksaa saati sitten aloittaa ilman tällaisia sovelluksia. Tämä on käsittämätöntä. Huoltoasema, jossa sähköauto ladattaisiin ja maksettaisiin kuten polttomoottoriauto tankataan, saisi minut heti asiakkaakseen.
Pikalatauksen ongelmana on myös, että 80 prosenttia täyttyy rivakasti. Sitten lataus hidastuu, mutta minuuttihinta pysyy samana. Hinta kilowattituntia kohden siis kallistuu loppua kohden. Siksi optimitilanteessa ladataan 20 minuuttia 80 prosenttiin ja jatketaan tien päälle. Sillä pääsee noin 80 kilometriä Mitsubishilla. Hidasta latausta ei kannata siksikään odotella, ettei matka-aika veny kohtuuttomaksi.
Koska ensimmäinen lataus oli hidas ja tehoton, seuraava pysähdys oli edessä Riihimäen K-Citymarketissa. Laturi toimi jo paremmin, mahat täyttyivät hampurilaisravintolassa ja matka jatkui kohti Hämeenlinnan Lidlin ilmaista laturia. Kello kävi jo pitkälti iltapäivää.
Lidlien kanssa vaikeuksia
Hämeenlinnassa Lidlin pihassa pikalaturilla oli ruuhkaa. Hetken mietittyämme emme jääneet odottamaan. Suuntasimme kilometrin päässä sijaitsevalle ABC:lle, jonka pikalaturi olikin vapaana. Hetken säädön jälkeen opin käyttämään myös Fortumin laturia. Akku täyttyi hyvin, mutta pysähdys oli aina 20–30 minuuttia.
Seuraavaksi ajoimme Toijalan ABC:lle. Valitettavasti pikalaturi ei ollutkaan Fortum vaan Virta tai ehkä jokin muu, joka ei siis toiminut minulla. Myös puhelimen akku veteli viimeisiään, joten en edes harkinnut uuden mobiilisovelluksen latausta ja käynnistelyä.
Päätin jatkaa Lempäälän Lidliin, koska auton akussa oli ytyä. Alkoi jo tulla pimeää. Lempäälän keskustassa iski paniikki. Missä laturi on? Kassa paljasti, että se onkin Lempäälän toisen Lidlin pihassa, Ideaparkin lähellä. Olin turhaan ajanut keskustaan. Akun kantama oli enää 15 kilometriä.
Hitaasti madellen toinen Lidl löytyi ja ilmainen laturi oli tyhjillään. Kantamaa jäi enää alle kymmenen kilometriä, mikä näkyi vilkkuvana latauskuvana kojelaudalla.
Ei muuta kuin auto lataukseen. Nyt huomasin uuden latausongelman. Navigaattori oli syönyt puhelimen akun, joka sammui. En saisi enää jatkossa latauksia käyntiin. Tarvitsisin myös navigaattoria vielä ennen tuttua Tampere–Vaasa-väliä, sillä ohiajoihin ei ole varaa. Puhelin meni Lidlin WC-käytävän seinäpistokkeeseen lataukseen auton latausajaksi ja pojalle kaupasta karkkia matkaevääksi.
Sähköauton kyydissä talvella huomaa maantieajon toisen ongelman. Auton lämmitys syö kantamaa. Koska auto oli pakko saada kotiin, tingin lämmityksestä ja säästin kilometrejä. Myös liian raskas kaasujalka pudottaa auton kantamaa. Moottoritiellä satasen rajoituksella sinnittelin yhdeksänkympin tuntumassa, maantiellä niukasti kahdeksaakymppiä.
Tässä vaiheessa oli kuitenkin soitettava kotiin vaimolle, että poika olisi hyvä hakea matkan varrelta, että hän ehtii kouluun seuraavana päivänä. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi myös oman kotiinpääsyni kannalta.
Tuttu tie helpompi
Nokian ABC:llä pysähdys sujui hyvin. Akku ehti lähes täyteen ja poika sai leikkiä leikkipaikassa. Harvoin saa pysähtyä noin monessa paikassa matkalla.
Matka jatkui kohti Parkanon pikalaturia. Ajatus oli käydä Hämeenkyröstä pientä lisälatausta kunnantalon pihasta ilmaisesta, mutta hitaammasta julkisesta Type2-laturista. En saanut kuitenkaan latausta käyntiin, vaikka vieressä oli toinen sähköauto laturissa.
Matka jatkui Ikaalisiin kauppakeskuksen pihaan. Ensin pelotti tyhjällä parkkipaikalla, onko laturi pihassa ja toimiiko se. Lopulta ilmainen hidas lataus lähti käyntiin, tällä kertaa lähettämällä tekstiviestiä ohjeiden mukaan.
Onneksi kauppakeskus oli auki, vaikka pihan perusteella ei siltä näyttänyt. Olimme varmuuden vuoksi leikkipaikassa puoli tuntia. Autolla pettymys oli kuitenkin suuri, sillä kilometrimäärä kasvoi tuona aikana alle kymmenellä.
Nyt jännitti, pääsemmekö Parkanoon, jossa vaimoni ja toinen poikamme jo odottivat.
Yö matkan varrella vai laturi toimimaan?
Onneksi Parkanoon riitti tarpeeksi virtaa, mutta perillä odotti uusi ongelma, päävastustajaksi kasvaneen Virran pikalaturi. Kello oli jo yli kahdeksan illalla. Pojat pääsisivät kotiin, mutta isä ei pääsisi, jos Virran pikalaturia ei saada toimimaan.
Onneksi vaimoni oli ottanut verkkopankkitunnukset mukaan. Saimme hänen luottokorttitietonsa syötettyä Virran ohjelmaan, joten lataus lähti käyntiin ja muu perhe kotimatkalle Vaasaan. Minullakin oli toisen pankin tunnukset, mutta sen luottokortin tekstiviestivarmennus tökki, eikä asiakaspalvelussa ollut ketään.
Tyhjän akun täyttyessä oli aikaa suunnitella rauhassa jatkokuvioita. Seuraava latauspaikka olisi helppo, joko Jalasjärven Juustoportti viidenkymmenen kilometrin päässä tai ABC kymmenen kilometriä myöhemmin, helposti kantaman sisällä molemmat.
Sitten pikalaturit loppuivat Jalasjärven ja Vaasan välillä. Tässä vaiheessa mietin jo huoneen varaamista Hotelli Kurikasta, jossa olisi hitaampi Type2-laturi autolle yöksi. Silloin ehtisin edes aamuksi Vaasaan ja töihin.
Ratkaisu pälkähti päähän Jalasjärvellä
Päätin ensin ajaa Jalasjärven ABC:lle sata kilometriä Vaasasta. Jalasjärven ABC:llä kello oli jo kymmenen. Onneksi sain pitsaa syödessä idean tarkastaa reitiltä sivuun olevan Seinäjoen Chademo-laturit. Paljon pikalatureita ja matkaa Vaasaan vain alle 80 kilometriä.
Päätin ajaa Seinäjoen kautta. Seinäjoen keskustasta löytyikin Virran pikalaturi, jossa viimeistä etappia varten puskin autoon hieman ylimääräistä latinkia, 94 prosenttiin. Akku näytti kantamaksi ensimmäistä kertaa yli 120 kilometriä.
Seinäjoki–Vaasa-väli oli puolen yön jälkeen hiljainen, joten köröttelin varmuuden vuoksi 70–80 kilometriä tunnissa kylmässä autossa. Välillä lämmintä puhallusta tarvitsi huurustunutta tuulilasia varten hetkeksi.
Perillä Vaasassa kilometrit näyttivät vielä kahtakymmentä. Ajoin Vaasan keskustan pikalaturille ja latasin akkuun vielä 80 prosenttia. Sitten ajoin kotiin. Kello oli puoli kaksi yöllä.
Opit seikkailusta
Tämä sähköauto ei ole matka-auto varsinkaan kiireessä tai talvella. Hakumatka oli tietynlainen shokki, mutta toisaalta siinä tuli osoitettua, että vanhalla sähköautolla voi ajaa myös pitkän matkan sähköauton kantamalle vaikeissa talviolosuhteissa. Helppoa tai mukavaa se ei todellakaan ole.
Tällä Mitsubishilla ei ole kuitenkaan mitään asiaa pääteiden ulkopuolelle, ellei määränpäässä ole pistokelatausmahdollisuutta. Jos kyläilee kauempana, pitää olla lupa lainata talonväen virtaa.
Päivämatka maakuntaankin vaatii julkisen latauspisteen kohteessa ja tarpeeksi pitkän pysähdyksen.
Ennen matkaa olisi myös kannattanut tarkistaa auton renkaiden ilmanpaine ja ladata akku kunnolla täyteen. Näillä tavoilla matka-aikaa ja akun kuluvuutta voi vähentää jossain määrin.
Toisaalta nyt oli onnea, ettei harvoilla pikalatureilla ollut jonoja. Ruuhkat voisivat edelleen pidentää matka-aikaa.
Jos pystyy hienosäätämään, pikalatureiden hinnat voivat vaihdella rajustikin asemien välillä ilmaisesta lähes bensiinin hintaan. Se vaatisi joko pidemmän kantaman sähköauton tai laajemman latausverkoston ja kilpailua.
Todennäköisesti sekä sähköautojen laatu ja valikoima että Suomen latausverkosto kehittyvät nopeasti 2020-luvulla.
Kotiseudulleni Joensuuhun autolla ei Vaasasta edes välttämättä pääsisi päivän aikana, koska pikalatureita ei vain ole tarpeeksi tiheässä itä–länsi-suunnassa.
Karttaa katsomalla paras mahdollinen reitti olisi Seinäjoen, Alavuden, Keuruun, Jyväskylän, Hankasalmen, Rautalammen ja Kuopion pikalatureiden kautta. Pitkä usean tunnin pysähdys olisi edessä Tuusniemellä, jossa on vain hidas lataus. Vasta sen jälkeen pääsisi varmasti Joensuuhun. Matkaakin tulisi lähes 600 kilometriä, sata enemmän kuin suorinta tietä.
Käyttötarkoituksessaan erinomainen
Kuitenkin väitän, että auton hankinta oli järkevä. Käyttötarkoituksessaan se on osoittautunut erinomaiseksi.
Sähköauto tulee perheeseemme kakkosautoksi lisääntyneeseen kuljetustarpeeseen. Ajatus on, että sähköauto on tärkein kaupunkiautomme, jolla ajaa edullisesti kaupungissa. Sillä ajaa töihin, vie lapset kouluun ja päiväkotiin sekä harrastuksiin ja käy kaupassa.
Matka-autona perheessämme jatkaa tilava Toyota Corolla Verso vuosimallia 2004. Vuosimalleista ja merkeistä voitte päätellä, etteivät automme ole meille muuta kuin liikkumisvälineitä paikasta A paikkaan B.
Sähköauto on parhaimmillaan hitaassa junnaavassa kaupunkiajossa, jolloin sen kulutus on pienempi kuin maantienopeuksissa ja pakokaasut eivät häiritse ketään.
Lataus onnistuu autotallissamme peruspistokkeesta, ja maksaa noin kaksi euroa täydeltä 16 kilowattitunnin akulta, yösähköllä ladatessa vähemmän. Akku täyttyy tyhjästä täyteen enintään kahdeksassa tunnissa tallilatauksessa. Akkua täytyy ladata ajojen mukaan, meillä 2–4 päivän välein. Noin 200 kilometrin ajomatka viikossa maksaa arviolta 4–6 euroa sähköä, riippuen sisälämmityksen tarpeesta kylmällä.
Toyotan kokemuksista tiedän, että bensiinillä 200 kilometriä kaupunkiajoa maksaa vajaat 30 euroa. Sähköauton hankinta lisää yhteensä ajamiamme kilometrejä, mutta todennäköisesti se jo nyt vähentää yhteenlaskettua sähkön ja polttoaineen hintaa, sillä ainakin kolmasosa Toyotan kilometreistä siirtyy sähkölle.
Mitsubishi i-MiEVin etuna kaupunkiajossa ovat myös näkyvyyden kannalta runsas korkeus mutta pieni pituus ja leveys sekä minimaalinen kääntösäde, mikä tekee parkkeeraamisesta suorastaan ihanaa. Lisäksi useimmat bensiiniautot jäävät jälkeen automaattivaihteisen sähköauton kiihdytyksestä.
Talviajossa ei ole toistaiseksi ollut mitään ongelmia. Ohjekirjan mukaan huolia ei pitäisi olla ennen kahtakymmentäviittä pakkasastetta ja silloinkin auto voi latautua tallin lämmössä. Hellekään tuskin Suomessa yltyy yli neljäänkymmeneen asteeseen, jotta se aiheuttaisi ongelmia.
Tämä auto on ensimmäisen sukupolven sähköautojen massatuotantoa. I-MiEVin sisarmalleja ovat Citroen C-Zero ja Peugeot iOn. Nykyautot pärjännevät Suomessa huomattavasti paremmin, mutta vanha Mitsubishikin ajaa asiansa.
Miksi hankin sähköauton?
Sähköauton hankinnalle on kaksi tärkeää perustetta.
Ensimmäinen on raha. Olen laskenut, että sähköautolla säästää polttoaineesta karkeasti 1 000 euroa 10 000 ajokilometriä kohden, ainakin kaupunkiajossa. Lisäksi korjauskulut ovat oletettavasti polttomoottoriautoa pienemmät, mutta tämä toki selviää vasta käytössä.
Alkuperäisen akun pitäisi kulua 80 prosentin kantamaan viidessä vuodessa ja 70 prosentin kantamaan kymmenessä. Nämä riittävät minulle vallan mainiosti arkiajoon, jos omistan auton vielä 15 vuoden kuluttua tai olen jo jättänyt sen lapselleni. Voi olla, että toissa vuonna uusittu akku on jopa alkuperäistä laadukkaampi, mikä tarkoittaisi pidempää akun kestoa.
Toinen tärkeä peruste on ympäristöystävällisyys. Mitsubishin akku on markkinoiden pienimpiä, joten sen valmistus ei kuluta paljon luonnonvaroja. Sähkö Suomessa on pääosin hiilidioksidipäästötöntä, koska ydinvoiman ja uusiutuvan energian määrä on suuri. Tietysti sähköautonkin ympäristöystävällisyys paranee laajasti maailmalla vasta sitten, kun tuotettu sähkö saadaan lähes hiilidioksidipäästöttömäksi.
Tarkoitus on myös testata vanhan sukupolven sähköautoa pari vuotta siinä mielessä, että Toyota Corolla Verso vaihtuu aikanaan tilavaan ja laadukkaaseen pitkän kantaman täyssähköautoon.
En harkinnut ladattavaa hybridiautoa siksi, että käytettyjen pistokehybridien hinnat ovat halvimpia käytettyjä täyssähköautoja korkeampia, autot vanhempia ja kilometrejä on kertynyt runsaammin. Lisäksi hybridiautossa on yhä polttomoottori, jossa on polttomoottorin viat ja korjauskulut.
Jälkihuomio latauspisteistä
Pikalatauspisteiden tilanne Tampere–Vaasa-välillä parani tätä juttua kirjoittaessa, kun Ylöjärven Juustoportille avattiin latauskartta.fi-palvelun mukaan Chademo-pikalataus. Tämä tarkoittaa jatkossa mahdollisuutta mennä sähköautollamme Tampereelle huolettomasti.
Aikaa se veisi, mutta esimerkiksi kesälomalla aikaa noin viiden tunnin matkaan pysähdyksineen todennäköisesti on.
Tosin pikalatauksia käyttäessä on muistettava, ettei matka maantiellä välttämättä tule niin paljon bensiiniautoa halvemmaksi kuin kaupunkiajossa ja kotisähköllä.