Keskiaika-teeman hohto ei sammu. Innokkaimmille keskiajasta on tullut harrastus, jonka ympärille on perustettu keskiaikaseuroja eri puolille Suomea.
"Keskiaika-teema tarjoaa monenlaisia elämyksiä. Harrastus keskiaikaan yhdistää käsitöistä, historiasta, kansanperinteestä sekä ruuanlaitosta kiinnostuneita. Ihmiset kaipaavat kaiken kiireen ja tehokkuuden keskellä aitoja asioita, käsillä tekemistä ja kiireettömyyttä. Sen voi toteuttaa pakenemalla hetkeksi vuosisatojen taakse", toteaa Hämeen keskiaikaseuran varapuheenjohtaja Hanna Haapala.
Keskiajan pitopöytään istuvat mielellään muutkin kuin alan harrastajat. Asiaan vihkiytymätön voi houkutella perheen ja ystävät hetkeksi kauas historiaan järjestämällä syyspidot tai sadonkorjuujuhlat keskiajan hengessä. Loppukesä ja syksy ovat mitä mainioin ajankohta keskiaikaiselle ruuanlaitolle. Satoa on runsaasti tarjolla ja raaka-aineet ovat nyt parhaimmillaan. Luonnonantimiakin on vielä runsaasti saatavilla, eikä pidä unohtaa oman kasvi- ja yrttimaan satoa.
Keskiajan ruokakulttuurista on edelleen paljon vääriä käsityksiä. Mielikuvien mukaan ruoka oli tuhdisti suolattua, rasvaista ja jopa pilaantunutta. Tosiasiassa ruokaan panostettiin keskiajallakin vähintään samalla hartaudella kuin nykyisin. Ruokalistoja ja kattauksia suunniteltiin ajan kanssa. Etenkin varakkaat voivat nauttia runsaista ruokajuhlista.
"Kun alkaa suunnitella keskiaikaisia pitoja, ruokalistalta voi poistaa kaikki Amerikan löydöt: tomaatit, perunat, maissin, paprikan... Raaka-aineiden suhteen se onkin näkyvin ero nykypäivään verrattuna. Keskiajalla oli kuitenkin runsaasti raaka-aineita ja ruokalajeja, joskin parhaimmat herkut tarjoiltiin rikkaiden pöydissä", toteaa Hanna Haapala.
"Tavallisen kansan ruokapöydissä syötiin vaatimattomammin. Ravinto koostui kasviksista, viljatuotteista sekä luonnonantimista. Lihaa oli tarjolla harvoin. Kananmunia saatiin ehkä omasta kanalasta. Sen sijaan metsästys oli keskiajallakin tarkasti rajattua, ja metsästysoikeus kuului yleensä itseoikeutetusti rikkaille."
Keskiajan kasviksia olivat papu, herne, kaalit, sipulit, palsternakka, nauris ja lanttu. Metsästä saatiin riistaa, järvistä, joista ja merestä kalaa ja pelloilta viljaa. Yleisimpiä viljakasveja olivat ruis ja ohra, vehnä oli arvokkainta. Vehnän uskottiin olevan myös terveellisintä. Lisäksi pidettiin kotieläimiä lehmiä, possuja, lampaita, kanoja. Myös luonnonmarjoja, pähkinöitä, sieniä ja kasveja osattiin käyttää hyödyksi.
"Ilmasto oli silloin nykyistä lämpimämpää, joten täällä viihtyivät pähkinät, omenat, luumut sekä kirsikat. Yrteistä tunnettiin ainakin mäkimeirami, basilika, oregano, rakuuna, kirveli, lipstikka ja minttu."
Keskiajan keittiössä tuoksui aina joululta. Tyypilliset keskiajan mausteet ovat nykyajan joulumausteita eli kanelia, inkivääriä, muskottia, pippureita, neilikoita, sahramia, luettelee Hanna Haapala. Juhlissa oli yleensä 3-12 kattausta, joista jokainen sisälsi useita ruokalajeja. Myöhäiskeskiajalla on kirjoitettu jo keittokirjoja, ja reseptejäkin on säilynyt runsaasti.
"Saatavilla olevista raaka-aineista kokit loihtivat todellisia taidonnäytteitä. Pelkkä maku ei riittänyt, sillä ruualta vaadittiin myös ulkonäköä. Kokit tekivät näköis- tai illuusioruokia. Riikinkukko tai joutsen nyljettiin niin, että nahka ja höyhenpeite säilyivät ehjinä. Lintu paistettiin, valmistettiin ruuaksi ja laitettiin takaisin nahkoihin ja höyheniin. Koko komeus muotoiltiin linnun muotoon ja tuunattiin koreaksi. Elävän näköinen lintu tuotiin pöytään kunniapaikalle. Varsinaiset herkut kaivettiin esiin höyhenpeitteen alta ja syötiin."
Myös erilaiset yllätyspiiraat olivat suosittuja.
Taikinakuoren sisään oli leivottu eläviä lintuja, jotka sitten piirasta leikatessa lehahtivat juhlakansan silmien edessä lentoon.
"Ruokaa saatettiin muotoilla myös aivan toiseen muotoon. Jauhelihasta tehtiin erehdyttävästi vaikkapa aidon omenan tai kalan näköisiä. Ruoka näytti eriltä, mitä se oli. Siten huijattiin myös kirkkoa ja kierrettiin paastopäivien sääntöjä."
"Suomi kuului keskiajalla katoliseen kirkkoon, joka määräsi paastopäivät. Paastopäiviä olivat maanantai, keskiviikko, perjantai ja lauantai, eikä näinä päivinä saanut syödä lihaa. Kun liha muotoiltiin kalaksi tai omenaksi, se ei ollut enää lihaa, ja sitä oli lupa syödä."
Keskiajalla makeat herkut olivat suuressa arvossa, ja niitä pidettiin erityisen terveellisinä. Sokeri ja hunaja olivat kalliita, joten vain rikkailla oli niihin varaa.
Keskiajalla makeita herkkuja tarjottiin läpi aterian. Jälkiruokia ei tunnettu. Ateria saatettiin aloittaa makealla ja makeaa tuotiin pöytään myös väliateriana. Usein ateria myös päättyi makeaan ruokaan.
Myös kukat kuuluivat keskiajan ruokapöytään ja aterialle. Niillä maustettiin, väritettiin ja koristeltiin ruokia. Kukilla oli myös oma symboliikkansa: väreillä voitiin lähettää ystäville viestejä.
Hanna Haapala ehdottaa keskiaika-teeman mukaisiin syyspitojen pääateriaksi tuhtia lihapataa, joka saa muhia uunissa pitkään matalalla lämmöllä. Padan voi maustaa keskiajan tyyliin eli jouluisin tai intialaisen keittiön maustein. Padan kanssa voi tarjota esimerkiksi hunajalla ja inkiväärillä maustettuja uunikasviksia naurista, lanttua, palsternakkaa, sipulia ja kaaleja. Jälkiruuaksi käyvät marjoista tai omenoista valmistetut jälkiruuat, marjainen ruispuuro tai hunajaiset uuniomenat.
Leipä kuului olennaisesti keskiajan aterialle. Ruisleivän puolikas käy lautaseksi, jolle kukin voi annostella oman ateriansa
Myös erilaiset puurot ovat tyypillistä keskiaikaista ruokaa. Ohra- ja ruisjauhopohjaisiin puuroihin on lisätty luonnonmarjoja. Hunajalisäys on tehnyt puurosta juhlaherkun.
Keskiaikainen mustikkapuuro
1,5 litraa vettä
puoli teelusikallista suolaa
4-5 dl ohrajauhoja
1-2 litraa mustikoita
hunajaa
Ohrajauhot sekoitetaan kiehuvaan suolalla maustettuun veteen.
Puuro haudutetaan kypsäksi. Kypsään puuroon lisätään mustikat ja maustetaan lopuksi hunajalla.
Haudutetut nauriit
1-2 pientä naurista/ruokailija
suolaa
voita
Nauriit pestään hyvin, mutta ei kuorita. Paista nauriit uunissa tai nuotion hiilloksella sellaisenaan.
Keskikokoiset nauriit kypsyvät 200-asteisessa uunissa noin tunnissa, hiilloksella niin ikään tunnissa.
Kuori nauriit, mausta suolalla ja voinokareella ja nauti lihapadan lisukkeena.