Kun talon työt oli kesän jäljiltä tehty, jyvät jemmattu laareihin, juurekset maakuoppaan ja syysteurastukset hoidettu, oli suomalaisen talonpoikaisyhteisön aika nauttia harvinaisesta herkusta: pakollisesta loma-ajasta.
Työnsä heittivät myös palkolliset, sillä syystalvi oli palvelusväen vapaata ennen uuteen taloon pestautumista. Vietettiin vuoden tärkeintä juhla-aikaa, kekriä.
Kekriä juhlitaan loka-marraskuussa mikkelinpäivän ja pyhäinpäivän välisenä aikana. Kekrin juhlinnassa korostuu kolme seikkaa: irtiotto arjesta ja yhteisöllinen juhliminen, johon liittyy myös ylenpalttinen herkuttelu.
"Kekriaika aloitti vanhan suomalaisen ajanlaskun mukaan uuden kalenterivuoden, joten ajanjakso oli otollinen myös taikojen tekoon ja tulevaisuuden ennustamiseen", summaa kulttuurituottaja Paula Viertola Talonpoikaiskulttuurisäätiöstä.
Suomalainen kekri on viime vuosina noussut arvoon arvaamattomaan, varsinkin kun Amerikasta Suomeenkin kotiutunut halloween on itse asiassa saman juhlan variaatio.
"Kekrillä ja halloweenilla on yhteiset juuret irlantilaisessa kelttiperinteessä", kertoo Paula Viertola.
"Halloweenin suosion kasvu innosti tutkimaan omia perinteitämme, ja silloin heräsi ajatus kehittää suomalaisesta kekristä moderni syysjuhla, jossa suomalainen ruoka on pääosassa."
Kekriperinteen uudistamisen tarkoituksena ei ole syrjäyttää halloweenia - vähän eri tyylisinä juhlina molemmille on paikkansa suomalaisessa juhlaperinteessä.
"Haluamme nostaa kekrin pääosaan luonnonmukaisesti tuotetun kotimaisen ruuan ja lähiruuan, alkuperäisen kekrin hengessä. Tarkoitus ei ole tehdä kekristä varsinaisesti perinneruokajuhlaa, vaan tärkeintä on maistuvuus, nykyaikaisuus ja monipuolisuus! Paikalliset pientuottajat ja heidän tuotteensa edustavat hienosti aitoa kekrihenkeä", Viertola korostaa.
Syöminen oli tärkeä osa myös talonpoikaista kekrin viettoa. Sadonkorjuun ja syysteurastusten ansioista ruokaa oli kerrankin yllin kyllin.
Kekritarjoomukset kumpuavat käytännöllisyydestä: helpoimmin pilaantuvat ja vaikeimmin säilöttävät raaka-aineet valmistettiin ruuaksi ensimmäisenä.
Tyypillisiä kekriruokia olivat sisäelimistä valmistettu tappaissoppa, veririeska tai -palttu, makkarat ja juustot sekä uutisviljasta valmistettu talkkuna ja erilaiset puurot ja vellit.
Ruoan runsauden ansiosta pöytä pantiin koreaksi niin omille kuin vieraillekin. Paikoin uskottiin myös, että isännän tukeva humala vahvistaa seuraavan vuoden viljan kasvua.
Hyvän ruoan, juoman ja yhdessäolon ympärille rakennetaan myös modernia kekriperinnettä, kertoo Viertola:
"Kekrin uusintamishankkeen tärkein kohderyhmä ovat lapset, nuoret ja nuoret aikuiset. He voivat tehdä perinteisestä satokauden juhlasta nykyaikaisen ja luoda omaa uutta kekriperinnettään. Toivottavasti myös nykyaikainen kekri täyttyy yhteisöllisyydestä ja sadonkorjuuajan antimien nauttimisesta. Näin luodaan kulttuurisesti ja ekologisesti kestäviin arvoihin tukeutuvia uusia juhlimisen tapoja."