Koronatartunnat: Qstoc­kin vai­ku­tus ko­ro­na­tar­tun­to­jen määrään näkyy ai­kai­sin­taan lop­pu­vii­kos­ta

Maastopalot: Ka­la­joen maas­to­pa­los­ta tulossa satojen tu­han­sien eurojen tappiot

Kolumni

Saa­ta­nal­li­nen Na­to-säe

Vuoret järisivät kun paljastui, että joku onneton ulkoministeriön uumenissa oli kirjoittanut paperille kauheat sanat: ”Nato-jäsenyys selkiyttäisi monin...

Vuoret järisivät kun paljastui, että joku onneton ulkoministeriön uumenissa oli kirjoittanut paperille kauheat sanat: ”Nato-jäsenyys selkiyttäisi monin tavoin Suomen asemaa”. Ulkoministeri raivostui. Muut närkästyivät, mutta muista asioista kuin tämän saatanallisen säkeen asiasisällöstä.

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta ruikutti, kun se taaskaan ei saanut etukäteen tietää, että oli tulossa myrsky vesilasissa. Presidentti tuntui lähinnä ihmetelleen pikkuasiasta syntynyttä mekastusta. Ja lehdistö ilkkui kun nämä kaikki kiemurtelivat epämukavassa julkisuudessa.

Vakava vaara uhkaa isänmaata jos virkamies ei saa työhönsä liittyvissä mietteissä ja teksteissä poiketa päällikön ajatuspolulta. Sellainen byrokraattinen sisäsiittoisuus johtaa aivokuolemaan.

Virkakunnan tehtävänä on seurata ympäröivää maailmaa pysyäkseen selvillä siitä, onko jossakin tapahtumassa sellaista, joka antaisi aiheen tarkistaa tai peräti muuttaa Suomen politiikka.

Jos tämän työn tuloksia ei saa raportoida viraston sisäisesti sen johdolle, se on viraton virasto. Silloin eduskunnan oppositiopuolueet ovat ainoa valtion instituutio, joka edes yrittää selvitellä politiikan päivitystarpeita. Ne eivät kuitenkaan pysty juuri muuhun kuin stand up-komiikkaan.

Ei kannata jäädä äimistelemään tämän saatanallisen säkeen julkisuuteen luiskahtamisesta syntynyttä primitiivireaktiota. Sen ajatussisältö on paljon tärkeämpää.

Vielä viime vuonna tähän aikaan Nato-jäsenyyden perusteeksi riitti se, että se olisi tavanomaista kansainvälistä turvallisuusyhteistyötä. Venäjän muuttuminen aggressiiviseksi häirikkövaltioksi loi uuden tilanteen. Nyt Nato-jäsenyys on välttämätön.



Suomalainen kuurupiilo liittoutumattomuudella on vaarallista temppuilua. Siitä alkaa olla seurauksia nyt kun aseellisesti jännittyneen tilanteen syntyminen Suomen lähialueilla on mahdollista ja melkein todennäköistä.

Suomi on Naton ja Venäjän välisen kosketuspinnan pohjoisessa reunassa ja niiden molempien avointa sivustaa. Liittoutumattomuuden pitäisi merkitä sitä, että se on sekä Naton että Venäjän sotilaskartoilla valkoista aluetta, jolle niillä ei ole asiaa. Historia kertoo kuitenkin, että sotilaiden kartoilla mikään ei ole valkoista.

Suomi on pinteessä, jos Venäjän ja Naton välille syntyy Baltian alueelle asti ulottuva aseellista toimintaa ennakoiva jännite. Kumpikaan osapuoli ei voi etukäteen tietää, mitä liittoutumaton Naton superkumppani-Suomi tekisi pahan paikan tullen. Epävarmassa tilanteessa sotilaallinen logiikka johtaa toimiin, jotka yllättävät kiltin siviili-ihmisen.

Siinä tilanteessa sekä Venäjällä että Natolla olisi kova kiire kaapata sivustan avoin tila omaan käyttöön ennen vastustajaa. Se, joka ei näytä lippua, on vapaata riistaa. Suomi joutuisi puolustamaan ilmatilansa ja merialueensa koskemattomuutta sekä Venäjää että Natoa vastaan.



Ulkoministeriön paperiin kirjoitettu saatanallinen Nato-säe osoittaa, miten tätä vaaraa voisi pienentää. Sen esittämän ratkaisun jälkeen kaikki tietäisivät, missä Suomi on, ja pyrkisivät välttämään sen uhkaamisesta aiheutuvaa riskiä

Nato-jäsenyys lisäisi tietenkin Venäjän uhittelua Suomelle, mutta sitähän se tekee jo nyt. Liittoutumattoman naapurin ahdisteluun liittyy vähemmän riskejä kuin ärhentelyyn liittoutuneelle. Venäjä on testannut sen Ukrainassa. Nato ei suojaa liittoutumattomia, ja Ukraina on kokenut sen hyvin konkreettisesti. Liittoutumattoman Suomen ahdistelu on Venäjälle melko pieni riski. Suomen Nato-jäsenyys pakottaisi Venäjän varomaan edes vähän.

Periaatteessa on sekin vaihtoehto, että Suomi sinnittelee liittoutumattomuutensa kanssa kunnes kriisi puhkeaa ja tukeutuu sitten Venäjän sotilaalliseen turvaan. Nato-vastustajien todistustaakkana on osoittaa, millä tavalla se olisi parempi vaihtoehto kuin Nato-jäsenyys.

Lause ”Nato-jäsenyys selkiyttäisi monin tavoin Suomen asemaa” on nyt todempi kuin koskaan.



Pahuus ei ole kadonnut maailmasta. Venäjä pelaa imperialistista peliä, jonka luultiin päättyneen Neuvostoliiton romahdukseen. Venäjä on nyt aloittanut sen uudestaan, ja tämän pelin sääntöjen mukaan on sitten vaan toimittava. Kun muut pelaavat shakkia, Suomi ei pärjää tammen säännöillä.

Venäjä on ottanut oikeudekseen kaapata kaiken sen, minkä voi saada sotavoimalla uhaten. Sitä vastaan ei suojaa muu kuin sellainen puolustuskyky, että asevoimalla painostaminen ei tehoa.

Pelkkä rahan syytäminen puolustusmateriaalin hankintaan ei riitä. Jokaisen nykyaikaisen asejärjestelmän huoltovarmuus ja toimintavalmius on Naton peukalon alla, ja se asia ahdistaa kaikkia liittoutumattomia, jotka käyttävät Nato-maiden kehittämiä ja tuottamia asejärjestelmiä.

Neuvostoliiton aikana Kreml lisäsi valtapiiriään alistamalla naapureitaan Varsovan liiton ja yya-sopimuksen tapaisilla sopimusjärjestelyillä. Nyt Venäjä ei vaivaudu naamioimaan valtapiirinsä laajennusta pehmeällä sumutuksella. Voimalta voi suojautua vain vastavoimalla.

Venäjän uhan hallitsemiseen ei ole muuta keinoa kuin osoittaa sellaista materiaaliseen valmiuteen ja kansainväliseen verkostoon perustuvaa vastustuskykyä että avointa imperialismia ei kannata yrittää. Suomi ei pysty kehittämään sitä efektiä ilman Nato-jäsenyyttä.

Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori, joka toimii vapaana tutkijana ja kolumnistina.