Liberecin MM-kisoista muistetaan muita asioita paremmin hiihtokuningatar Aino-Kaisa Saarinen, kuningas Petter Northug, harmaat ja sateiset kisapäivät sekä norjalaisturistien mölinä aamusta iltaan. Mutta viimeksi mainittuhan on tuttua kaikista muistakin kisoista.
Vuoden takaisten maailmancupin kisojen perusteella Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS) odotti tshekeiltä jonkinasteista katastrofia. Mutta kilpailut vietiinkin läpi hienosti – kiitos taivaalta sataneiden lumitonnien ja ahkerien talkoolaisten.
Mitä siitä, jos bussit kulkivat miten sattui ja kukaan ei viitsinyt aurata katuja. Mutta kun ei ole bobcateja ja lumikolia, usean miehen katupartioilta olisi hommiin mennyt ikuisuus naurettavilla puolimetrisillä lumentyöntimillä.
Sekin haitta katosi kisan viime päiviksi, kun lumi suli kaduilta.
FIS:n puheenjohtaja Gianfranco Kasper on diplomaatti. Hän kehui kisojen menneen ”jopa paremmin kuin osasimme odottaa”.
Mäkihyppymaajoukkue halunnee unohtaa koko paikkakunnan välittömästi. Ensi kesän gp-kisaan ei liene juuri vapaaehtoisia tulijoita. Osallistujat joudutaan määräämään.
Anssi Koivuranta pyyhkii samoin koko Liberecin käyttömuististaan ja deletoi kovalevyltäänkin kaikki viitteet tähän paikkaan.
Moni nuori, kuten Suomen sprintterit, sai arvokasta kokemusta ja huomasi, ettei menestykseen todellakaan ole oikotietä.
Suomen hiihdon kannalta maastohiihtomenestys tuli parhaimpaan mahdolliseen aikaan. Parasta oli se, että miehet olivat pitkän, pitkän mustan kauden jälkeen myös raikkaassa mitalivauhdissa. Uusia nimiä kirjattiin hiihdon historiaan.
Vancouverin olympiakisoja varten työtä riittää jokaisessa lajiryhmässä. Tällä joukkueen rungolla Suomi etenee varsin vakaasti, mutta ketään ei taatusti haittaisi uusien tähtien löytyminen.
Paljon hikeä vuotaa taas kesän ja syksyn aikana muun muassa Vuokatin urheiluopistolle ja Ramsaun jäätikölle ennen kuin olympiamitalit ovat valmiit poimittaviksi.