Kahdessa kolmesta kevyen liikenteen kuolemaan johtaneessa tieliikenneonnettomuudessa on pääaiheuttajana jalankulkija tai pyöräilijä itse. Useimmiten syynä oli jonkin liikennesäännön rikkominen. Tämä käy ilmi vasta Turun yliopistossa valmistuneesta pro-gradu -tutkielmasta. Yleisimmäksi riskitekijäksi paljastui kummankin osapuolen tekemä havaintovirhe.
Psykologi Pia Nieminen kävi tutkielmaansa varten läpi kaikki Suomessa vuosina 1997-2002 tapahtuneet 524 kuolemaan johtaneet kevyen liikenteen onnettomuudet, jotka liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat ovat tutkineet.
Niemisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä ovat näiden onnettomuuksien peruspiirteet sekä niiden riskitekijät.
Yleishavaintonaan Nieminen toteaa, että kuolleet jalankulkijat ja pyöräilijät ovat usein iäkkäitä mutta onnettomuuksissa osallisina olleet autonkuljettajat nuoria ja työikäisiä. Suurin osa onnettomuuksista sattui taajamissa päiväsaikaan ja arkisin.
Niemisen mukaan yksi tärkeä havainto olikin se, että sekä jalankulkijoiden että pyöräilijöiden suuresta joukosta löytyy erilaisia ryhmiä, joille onnettomuuksia sattuu eri tavalla.
Jalankulkijoiden kuolemaan johtaneet onnettomuudet painottuivat syksyyn ja talveen, polkupyöräilijöiden onnettomuudet puolestaan kesään ja syksyyn.
Vaikka liikennesääntöjen rikkomisen yleisyys oli selvä tekijä onnettomuuksissa, aineiston perusteella ei voitu selvittää, johtuiko liikennesääntöjen rikkominen piittaamattomuudesta vai tietämättömyydestä, sillä aineiston ajokorttitiedot olivat osin puutteelliset.
Pimeässä, humalassa
ja ilman heijastinta
Humalan vaaroista puhutaan usein vain autoilun yhteydessä, mutta tutkimus osoittaa, että humala on riski myös jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Käytännössä joka kolmas onnettomuuteen joutunut oli sen tapahtuessa humalassa.
Erot sukupuolten välilläkin olivat selvät. Miesjalankulkijat olivat humalassa lähes kolme kertaa niin usein kuin naisjalankulkijat ja miespyöräilijät kymmenen kertaa niin usein kuin naispyöräilijät.
Erityisesti nuoret ja keski-ikäiset miehet sekä nuoret naisjalankulkijat kuolivat usein humalassa yöllä.
Tutkimus tuo voimakkaasti esiin myös heijastimen merkityksen.
Hämärässä tai pimeässä tapahtui 134 onnettomuutta, joissa jalankulkijan olisi ollut tarpeen käyttää heijastinta.
Kuolleista 125 ei käyttänyt kuitenkaan minkäänlaista heijastinta, kahdeksalla oli heijastin, joka ei näkynyt kunnolla ja vain yhden heijastin oli selvästi näkyvä. Jalankulkijoiden havaittavuuteen liikenteessä pitäisikin Niemisen mielestä kiinnittää entistä enemmän huomiota.
Suhtautuminen suojatien käyttöön vaihtelee eri ryhmissä. Yleisesti ottaen jalankulkijat jäivät auton alle ylittäessään tietä suojatien ulkopuolelta. Miehet olivat myös usein jostakin syystä pysähtyneet ajoradalle. Toisaalta iäkkäät naiset jäivät muita useammin auton alle nimenomaan suojatiellä.
Varomatonta kääntymistä ilman kypärää
Polkupyöräilijöiden kannalta vaarallisimpia ovat kääntymistilanteet. Miehille oli naisia enemmän kirjattu pyörän käsittelyvirheitä, jotka ovat tyypillisiä humalassa ajaville. Naisille taas olivat ominaisia ennakointi- ja arviointivirheet.
Hämärässä tai pimeällä pyöräilyonnettomuuksista tapahtui 54. Näistä pyöristä pimeänä, ilman omaa valoa liikkui 30.
Pyöräilykypärän käyttö oli harvinaista. Vain yhdeksällä prosentilla onnettomuuksiin joutuneista oli kypärä kunnolla päässään.
Iäkkäät olivat myös muita suuremmassa kuolemanriskissä Kuolleista jalankulkijoista 41 prosenttia ja pyöräilijöistä 47 prosenttia oli yli 65-vuotiaita, vaikka iäkkäämmät liikkuvat vähemmän kuin nuoremmat ikäryhmät.
Aiemmat rikkomukset autoilijoilla yleisiä
Autoilijatkaan eivät ole osattomia onnettomuuksiin.
Yllättävän monella onnettomuusauton kuljettajalla oli tilillään aiempia liikennerikkomuksia, minkä Niemisen mukaan voidaan ajatella kuvaavan kuljettajien yleistä suhtautumista liikenteeseen ja -sääntöihin.
Suureksi yksittäiseksi riskitekijäksi syyksi paljastui myös ylinopeus, sillä joka viides kuljettaja ajoi liian lujaa vauhtia joutuessaan onnettomuuteen, joka vaati vastapuolen hengen. Miehet ja naiset olivat tässä "yhä kuuliaisia", sillä kummallekin sukupuolelle kirjattiin yhtä lailla ylinopeusmerkintöjä.
Suurin osa onnettomuuksiin osallisista kuskeista oli kuitenkin miehiä.
Peräti 40 prosenttia kuskeista oli onnettomuuden sattuessa ammattiajossa. Määrä on suuri, jos sitä verrataan esimerkiksi ammattikuskien osuuteen yleensä liikenteessä tai heidän osuuteensa moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa.
Nieminen arvelee syyn löytyvän siitä, että kevyt liikenne ja sen onnettomuudet painottuvat taajamiin, joissa taas liikkuu paljon linja-autoja. Lisäksi esimerkiksi taksit liikkuvat paljon öisin, jolloin myös humalaisia jalankulkijoita ja pyöräilijöitä on paljon liikkeellä.
Yleisesti näyttää myös siltä, että ammattikuljettajien suhtautuminen liikenteen normeihin on huonoa. Kuolemaan johtaneissa kevyen liikenteen onnettomuuksissa osallisina olleista ammattikuljettajista peräti 64 prosentilla oli nimittäin tilillään aiempia liikennerangaistuksia.